Siirry sisältöön

sakko

Wikisanakirjasta
Katso myös: Sakko
Wikipedia
Katso artikkeli Sakko Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

sakko (1-A)

  1. rahallinen summa, jonka syylliseksi todetun tulee maksaa rangaistuksena rikoksesta tai sopimusrikkomuksesta
    Miehet selvisivät pelkillä sakoilla, mutta seuraavan kerran heitä saattaa uhata vankeus.
    Saareen on maihinnousu kielletty sakon uhalla.

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈsɑkːo/
  • tavutus: sak‧ko

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi sakko sakot
genetiivi sakon sakkojen
partitiivi sakkoa sakkoja
akkusatiivi sakko;
sakon
sakot
sisäpaikallissijat
inessiivi sakossa sakoissa
elatiivi sakosta sakoista
illatiivi sakkoon sakkoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi sakolla sakoilla
ablatiivi sakolta sakoilta
allatiivi sakolle sakoille
muut sijamuodot
essiivi sakkona sakkoina
translatiivi sakoksi sakoiksi
abessiivi sakotta sakoitta
instruktiivi sakoin
komitatiivi sakkoine-
omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo sako-
vahva vartalo sakko-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

[muokkaa]

vanha germaaninen laina[1]

Käännökset

[muokkaa]

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Synonyymit
[muokkaa]
Johdokset
[muokkaa]
Yhdyssanat
[muokkaa]

hyvityssakko, juopumussakko, kurinpitosakko, lakkosakko, oheissakko, päiväsakko, parkkisakko, pikasakko, rikesakko, sakkokierros, sakkokorko, sakkolappu, sakkoliha, sakkominuutti, sakkorangaistus, sakkotuomio, sakkovanki, sopimussakko, uhkasakko, yhteisösakko

Anagrammit
[muokkaa]

kasko, koska, sokka

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • sakko Kielitoimiston sanakirjassa
  • sakko Tieteen termipankissa
  • sakko Suomen etymologisessa sanakirjassa
  • Artikkeli 4817 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Viitteet

[muokkaa]
  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 361. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.