Terveys

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Terveys on Maailman terveysjärjestön määritelmän mukaan täydellinen fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin tila. Tämä määritelmä on tosin ymmärretty joskus vain tavoitteena ja ideaalitilana, jota kohti ihmisen pitäisi pyrkiä.[1] Terveys voidaan määritellä myös ruumiillisten ja henkisten sairauksien poissaolona. Terveys on kuitenkin laaja käsite, jonka määritelmää on vaikea esittää.[2]

Fyysiseen terveyteen kuuluvat elimistön rakenne ja toiminta, mukaan lukien hermosto, lihaksisto, verenkierto, hengitys, aineenvaihdunta ja ruoansulatus.[1]

Psyykkiseen terveyteen kuuluvat tunteet ja kokemukset, kuten kyky ilmaista tunteita sekä ymmärtää omia ja muiden tunnetiloja. Siihen kuuluu myös elämän kokeminen merkitykselliseksi, mielekkääksi ja tarpeeksi ennustettavaksi sekä tunne oman elämän ymmärtämisestä ja kyvystä vaikuttaa siihen. Psyykkiseen terveyteen kuuluu myös käsitys omien tekojen ja valintojen syistä. Siihen kuuluvat lisäksi tiedonkäsittelykyvyt, kuten kyky ajatella selkeästi sekä kyky oppia.[1]

Sosiaalisen terveyden osatekijöitä ovat ihmisten välinen vuorovaikutus ja sosiaalinen tuki.[1]

Kaikki terveyden ulottuvuudet ovat keskinäisessä vuorovaikutuksessa ja vaikuttavat toisiinsa. Eri elämäntilanteissa ulottuvuudet voivat ihmisillä painottua eri tavoin.[1]

Subjektiivinen ja objektiivinen terveys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Subjektiivisella terveydellä eli koetulla terveydellä tarkoitetaan ihmisen omaa kokemusta omasta terveydestään. Objektiivisella terveydellä tarkoitetaan tavallisesti lääkärin tai jonkun muun terveydenhuollon ammattilaisen näkemystä henkilön terveydestä. Tämä näkemys perustuu usein mittauksiin ja tutkimuksiin, joita tulkitaan vallitsevien lääketieteellisten käsitysten ja terveysnormien kautta. Usein lääkärin sairaaksi diagnosoima ihminen kokeekin olevansa sairas, mutta hän voi myös kokea olevansa terve, jos hänen elämänsä tuntuu hyvältä.[1]

Henkilön itsensä ja lääkärin ohella henkilön terveyttä voivat määrittää omista lähtökohdistaan myös esimerkiksi terveysteollisuus, työnantaja, yhteiskunta ja media.[1]

Terveys ja ikä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ihmisen terveys vaihtelee elämänkaaren eri vaiheissa. Ennen syntymää lapsen terveys määräytyy odottavan äidin terveyden mukaan. Heti syntymän jälkeen lapsen terveyteen vaikuttavat hänen kotinsa ja muu lähiympäristönsä sekä hänen terveytensä seuranta. Varhaislapsuudessa terveyteen vaikuttavat synnynnäiset ja perinnölliset taudit, ja viidennestä ikävuodesta alkaen myös tapaturmat, etenkin pojilla ja nuorilla miehillä.[3]

Nuorilla on yleensä harvoin terveyshuolia, mutta myöhemmin elintapojen ja ikääntymisen vaikutukset alkavat heikentää terveyttä.[1] Keski-ikää lähestyvällä ihmisellä alkavat yleistyä kasvaimet ja muut krooniset taudit, ja vanhuutta kohti sairastavuus lisääntyy edelleen. Tappavia kroonisia tauteja ovat esimerkiksi sepelvaltimotauti, aivohalvaus ja syövät, ja elämää haittaavia tauteja tuki- ja liikuntaelinsairaudet sekä mielenterveysongelmat. Elämänsä loppuvaiheissa ihmisellä on tyypillisesti useita terveysongelmia samanaikaisesti, ja usein hän joutuu niiden johdosta laitoshoitoon ennen kuolemaansa.[3]

Vaikuttavat tekijät ja terveyskäyttäytyminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Terveyteen vaikuttavia keskeisiä tekijöitä ovat perimä, elintavat, fyysinen ja psykososiaalinen elinympäristö, ehkäisy- ja hoitotoimet sekä sattuma.[4]

Terveyteen vaikuttavia yksilön elintapavalintoja ovat esimerkiksi ravinto, päihteet ja riippuvuudet, liikunta ja kuntoilu, uni ja lepo sekä painonhallinta.[5] Kaikkia näitä valintoja yhdessä kutsutaan terveyskäyttäytymiseksi. Se on yksilön kohdalla monen tekijän summa, ja sen selittämiseksi on kehitetty useita sosiaalipsykologisia malleja. Osa ihmisen terveyskäyttäytymisestä muotoutuu tiedostamatta, ja osa siitä perustuu ihmisen tietoiseen pyrkimykseen. Terveyskäyttäytymiseen vaikuttavat muun muassa ikä, sukupuoli, sosiekonominen asema, etninen tausta, vanhempien tai kavereiden antamat mallit sekä terveyteen liittyvät tiedot, uskomukset, asenteet, motivaatio sekä koetut hyödyt ja haitat.[6]

Terveellisenä ruokavaliona pidetään monipuolista ruokavaliota, josta saa energiaa kulutuksen mukaan, ja joka antaa ihmiselle nautintoa ja lisää yhdessäoloa. Epäterveellisellä ruokavaliolla sen sijaan on yhteys moniin sairauksiin. Eri ruokien terveysvaikutuksista julkaistaan keskenään ristiriitaisia käsityksiä. Tutkimuksiin perustuva ja samalla eri maiden omien ruokakulttuurien mukainen näkemys terveellisestä ruoasta on julkaistu ravitsemussuosituksina.[7]

Liikunnalla katsotaan olevan useita terveyshyötyjä. Liikunta muun muassa auttaa painonhallinnassa, vahvistaa luustoa ja vähentää useiden sairauksien riskiä. Liikunta parantaa lisäksi psyykkistä terveyttä vähentämällä stressiä ja parantamalla oppimis- ja keskittymiskykyä sekä sosiaalista terveyttä lisäämällä sosiaalisia kontakteja.[8]

Unen riittävä määrä ja hyvä laatu ovat niin fyysisen kuin psyykkisenkin terveyden edellytyksiä. Riittämätön uni on monien sairauksien keskeinen riskitekijä. Lapsille suositellaan yhdeksän tunnin yöunia ja nuorille 7–9 tunnin yöunia. Vanhat ihmiset tulevat toimeen vähäisemmällä unella kuin nuoret.[9]

Painonhallinta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Normaalipainoisuutta pidetään terveellisempänä kuin huomattavaa ali- tai ylipainoisuutta. Lihavuus lisää pitkäaikaissairauksien riskiä sekä heikentää fyysistä toimintakykyä ja myös sitä kautta terveyttä. Se voi aiheuttaa myös psykososiaalisen terveyden heikentymistä.[10]

Suomalaisten terveys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vain runsas puolet pienituloisista suomalaista arvioi terveytensä hyväksi vuonna 2019, mutta suurituloisista yli 80 prosenttia.[11]

Suomalaiset naiset ovat sairaampia kuin miehet, joilla on keskimäärin neljä terveydellisistä rajoituksista vapaata elinvuotta enemmän.[12]

  • Lehtinen, Ismo & Lehtinen, Tiina & Paakkari, Olli: Lukion Syke 1: Terveyden perusteet. Edita, 2016. ISBN 978-951-37-6806-5
  • Rahkonen, Ossi & Lahelma, Eero (toim.): Elämänkaari ja terveys. Gaudeamus, 2000.
  1. a b c d e f g h Lukion Syke 1, s. 12–14.
  2. Fogelholm, Mikael; Huuhka, Helena & Reinikkala, Paula & Sundman, Tuula: Terve! 1, Terveyden perusteet, s. 10. Helsinki: Sanoma Pro Oy, 2014. ISBN 978-952-63-0845-6
  3. a b Lahelma, Eero (teoksessa Elämänkaari ja terveys, 2000), s. 18.
  4. Lukion Syke 1, s. 15–16.
  5. Lukion Syke 1, s. 6–7.
  6. Lukion Syke 1, s. 28–29.
  7. Lukion Syke 1, s. 42–43.
  8. Lukion Syke 1, s. 69.
  9. Lukion Syke 1, s. 85–87.
  10. Lukion Syke 1, s. 92, 97.
  11. OECD: Elintasosairauksien yleistyminen on lähes pysäyttänyt eliniän pitenemisen. 11.2019. https://yle.fi/uutiset/3-11056365
  12. Tilasto: Suomalaisella on toistakymmentä vuotta vähemmän terveitä elinvuosia kuin ruotsalaisella – THL:n mukaan EU:n luvut johtavat harhaan Yle Uutiset. Viitattu 7.4.2020.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Honkasalo, Marja-Liisa & Salmi, Hannu (toim.): Terveyttä kulttuurin ehdoilla: Näkökulmia kulttuuriseen terveystutkimukseen. Turku: k&h, Turun yliopisto, kulttuurihistoria, 2012. ISBN 978-951-29-5265-6

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]