Luettelo Suomen maakuntalinnuista
- Hakusana maakuntalinnut ohjaa tänne. Maakuntalintuja käsittelevä kirja löytyy nimellä Maakuntalinnut (kirja).
Suomen maakuntalintu on Suomen maakuntaa symboloiva ja kuvaava lintu. Lintutieteellisten yhdistysten liitto nimesi yleisöäänestyksen perusteella maakuntalinnut vuonna 1985. Ääniä saatiin 5 532 jonka lisäksi valintaperusteina käytettiin levinneisyyttä, vanhaa kansanomaista lintuperinnettä ja esteettisiä näkökohtia. Jokaisella Suomen maakunnalla on oma maakuntalintu. Linnuista 10 on varpuslintuja.[1] Myöhemmin valittiin vielä Pohjanmaalle maakuntalintu.[2] Aikaisemmin, vuonna 1981 laulujoutsen valittiin Suomen kansallislinnuksi ja se oli suljettu pois maakuntalintuäänestyksestä.[3]
Äänestys ja nimeämisprosessi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Yleisöäänestyksessä saatiin 5 532 ääntä, mutta koska useat maakunnat saivat saman linnun voittajaksi, piti valinta tehdä muin perustein. Esimerkiksi paljon ääniä saanut talitiainen ei tullut valituksi, koska se ei ollut millekään maakunnalle tyypillinen. Vaikeinta lajia oli löytää Kymenlaaksolle, koska sillä ei ole ominaista lintulajia.[1]
Valintaperusteina käytettiin levinneisyyttä, vanhaa kansanomaista lintuperinnettä ja esteettisiä näkökohtia. Näin ehdokkaiden lukumäärä jäi melko pieneksi ja valituksi tuli ”hyvä-äänisiä” (satakieli, mustarastas, käki), ”komeita” (merikotka, kurki, kuikka, metso, sääksi) ja ”kauniita” (punatulkku, kuhankeittäjä, sinirinta, sinitiainen) lintuja. Poikkeuksena voidaan pitää kiurua, joka ei ole erityisen kaunis tai hyvä-ääninen, mutta ihmisten suuressa suosiossa. Kansanperinteessä melko tuntemattomat, mutta maakuntalinnuiksi levinneisyytensä puolesta sopivat merikotka, mustarastas, satakieli, kuhankeittäjä, valkoselkätikka, sääksi, sinitiainen, isokuovi ja sinirinta. Esimerkiksi naakan perinnetiedot ja levinneisyys sopivat hyvin sen nimeämiseksi Varsinais-Suomen maakuntalinnuksi. Osa lajeista – punatulkku, metso, kuikka, västäräkki, kiuru ja käki esiintyvät miltei koko Suomessa, joten siten niillä ei ole mitään perusteltua maakuntaa levinneisyytensä puolesta. Toisaalta esimerkiksi käki esiintyy voimakkaasti Karjalan ja Kalevalan kansanperinteessä, joten se sopii Pohjois-Karjalan symboliksi. Merikotka ja valkoselkätikka ovat uhanalaisia ja harvinaisia, joten ne toimivat myös maakunnan luonnonsuojelun symboleina.[1]
Maakuntalinnut
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Ahvenanmaa: merikotka
- Etelä-Karjala: satakieli
- Etelä-Pohjanmaa: isokuovi
- Etelä-Savo: kuhankeittäjä
- Kainuu: kuukkeli
- Kanta-Häme: sääksi
- Keski-Pohjanmaa: kiuru
- Keski-Suomi: metso
- Kymenlaakso: punatulkku
- Lappi: sinirinta
- Peräpohjola: riekko
- Pirkanmaa: västäräkki
- Pohjanmaa: tervapääsky
- Pohjois-Karjala: käki
- Pohjois-Pohjanmaa: kurki
- Pohjois-Savo: kuikka
- Päijät-Häme: valkoselkätikka
- Satakunta: sinitiainen
- Uusimaa: mustarastas
- Varsinais-Suomi: naakka
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Järvinen, Antero: Maakuntalinnut. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 1995. ISBN 951-1-13393-4
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Järvinen, s. 11–12
- ↑ Suomen maakuntalinnut Suomen luonnonsuojeluliiton tiedotearkisto. Suomen Luonnonsuojeluliitto ry. Arkistoitu 6.6.2008. Viitattu 21.4.2012.
- ↑ Maakuntalinnut birdlife.fi. BirdLife Suomi ry. Arkistoitu 9.4.2010. Viitattu 21.4.2012.
- ↑ Järvinen, s. 16
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Maakuntalintumme Elävä arkisto. Yleisradio Oy.