Kveenit

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kveenit
Väkiluku 6 500[1]
Asuinalueet  Norja
Kielet
Uskonnot luterilaisuus, lestadiolaisuus
Sukulaiskansat suomalaiset,
muut itämerensuomalaiset,
saamelaiset
Kveenien asuinalueita.
Kveenipariskunta lypsämässä poroa 1800-luvun lopussa

Kveenit ovat pohjois-Norjan eli Ruijan eli norjaksi Finnmarkin suomalaisperäistä väestöä. Kveenit ovat Jäämeren rannikolle 1700- ja 1800-luvuilla pääasiallisesti Tornionjokilaaksosta, Peräpohjolasta ja Lapista muuttaneiden suomalaisten jälkeläisiä. Tästä väestöryhmästä käytetään joskus myös nimitystä Ruijan suomalaiset sekä norjansuomalaiset. Kveenit on hyväksytty Norjassa kansalliseksi vähemmistöksi vuonna 1999[2]. Kveenin kieli sai Norjassa kansallisen vähemmistökielen aseman vuonna 2005[3]. Kveenien ja muiden norjansuomalaisten kansallispäivää on vietetty vuodesta 2014 saakka 16. päivänä maaliskuuta.[4]

Kveenikäsitteen historiaa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Kvenland

Käsitteenä kveeni on paljon nykyistä kveenivähemmistöä vanhempi. Kirjallisissa lähteissä on puhuttu kveeneistä ja Kvenland-maasta jo yli tuhat vuotta. Viikinki Ottarin säilyneessä matkakuvauksessa 800-luvulta mainitaan kveenit (cwenas). Egillin, Kalju-Grímrin pojan, saagassa, joka on kirjoitettu 1200-luvulla, mutta joka kuvaa varhaisempia tapahtumia, kveenit (kvenir) pyysivät Torolf Kveldulfsonilta apua taistelussa karjalaisia vastaan. 1539 tehdyssä Carta marinassa mainitaan mahdollinen kveenien asuttama alue, Berkara Qvenar, Tromsøn ja Lofotenin välissä.lähde?

Historiantutkimuksessa muinaiset kveenit ovat olleet monien tulkintojen kohde. Nykyisin heidän yleensä otaksutaan olleen Lounais-Suomen alueelta tulleita eränkävijöitä, myöhemmässä vaiheessa Perämeren alueen jokilaaksojen suomalaisia uudisasukkaita.[5][6] 1600- ja 1700-luvuilla norjalaiset kutsuivat kveeneiksi Tornion- ja Kemijokilaakson suomalaisia.lähde?

1700- ja 1800-luvuilla kveeni-nimitys siirtyi tarkoittamaan Norjalle kuuluvalle Jäämeren rannikolle muuttaneita suomalaissiirtolaisia. Norjalaistamiskaudella, joka jatkui 1870-luvulta aina toiseen maailmansotaan saakka, kveeni-sanalla oli kielteinen merkitys ja nykyäänkin se saatetaan mieltää sellaiseksi. Toisen maailmansodan jälkeen nimityksen käyttö on vaihdellut ja sen tarkoituksesta on keskusteltu. On kiistelty esimerkiksi siitä, lasketaanko suomalaisen ja norjalaisen yhteinen lapsi kveeniksi.lähde?

Kveeniväestön synty ja kehitys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kiinteä suomalaisasutus Pohjois-Norjaan alkoi syntyä 1700-luvulla ja vilkkainta siirtolaisuus oli 1800-luvun jälkipuoliskolla.[7] Tornionlaaksosta sekä muualtakin Suomesta muutti ihmisiä Länsi-Ruijaan sesonkikalastajiksi ja maanviljelijöiksi. Itä-Ruijaan väestöä siirtyi 1840-luvulta lähtien Oulun, Kuusamon, Kemin, Tornion, Kemijärven, Kittilän ja Sodankylän suunnalta. Pääasiallinen muuton syy olivat katovuodet ja Suomen väestönkasvu.lähde?

Pohjois-Norjassa oli pitkään luonnollinen, elinkeinojen mukaan syntynyt aluejako norjalaisten, saamelaisten ja suomalaisten kesken. Kveenejä pidettiin ahkerina työntekijöinä ja Pohjois-Norjan maatalouden kehittäjinä. Perinteisesti Pohjois-Norjassa norjalaiset olivat toimineet kalastajina ja saamelaiset poromiehinä, mutta Suomesta muuttaneet siirtolaiset toivat mukanaan muutamia hevosia, lehmiä sekä lampaita ja aloittivat maanviljelemisen. Kveenit perustivat useita nykyisiä norjalaiskyliä ja -kaupunkeja. Esimerkiksi Altan kaupunki Pohjois-Norjassa on vanha kveenien siirtokunta Alattio. Alattio oli kveenien tärkein siirtokunta aina 1800-luvun puoleen väliin, minkä jälkeen Vesisaaresta tuli niin sanotusti kveenien pääkaupunki.lähde?

Kveenien olot muuttuivat huomattavasti 1860-luvulta lähtien, jolloin Norjan valtio alkoi kiinnostua maan pohjoisosista. Lakeja muutettiin 1800-luvun lopulla niin, että maanomistamisen edellytyksenä oli norjalainen sukunimi. Sukunimet muutettiin kokonaan norjalaisiksi, käännettiin tai kirjoitettiin norjalaisittain (esimerkiksi Uusimaa → Osima). Myöhemmin maanomistamiskäytäntöä muutettiin niin, että ainoastaan norjalainen sai ostaa maata. Vuoden 1895 lain mukaan Norjan kansalaisuuden edellytys oli norjan kielen taito. Kveenien sulautumista Norjan muuhun väestöön edisti myös toinen maailmansota, jonka jäljiltä Pohjois-Norjasta hävisivät näkyvä kulttuuriperintö, kuten esineet ja talot. Tilalle rakennettiin niin sanotusti Norjan yleiskansallinen kulttuuri. Kveenien keskuudessa lestadiolaisuudella oli vahva jalansija. Vapaakirkollinen Väinö Välkiö kierteli 1933 Ruijassa saarnamatkalla. Hänen käsityksensä mukaan kveeniväestön enemmistö kuului kyseiseen herätysliikkeeseen.[8]tarvitaan parempi lähde

Kveenien asutus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
 Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä.
Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.

Tarkennus: Vuoden 1891 väestönlaskennan julkaisun Folkemængde fordelt efter Nationalitet, Fødested og Trosbekjendelse. Blinde, Døvstumme og Sindssyge. Ægteskaber mellem Nærbeslektede. Navnefortegnelse over Personer, 95 Aar og derover perusteella voi lähteistää kveenien, saamelaisten ja norjalaisten osuuden väestöstä kunnittain. Tietoja on myös muiden vuosien väestönlaskennoissa.

Kveenien asutusalueet sijaitsevat nykyään pääasiallisesti pohjois-Tromsissa ja Finmarkussa. Asuinalueita Pohjois-Tromsissa ovat Yykeänperä, Raisi ja Naavuono. Länsi-Finmarkussa kveeniasutusta löytyy Alattiosta ja Porsangin kylistä Lemmijoelta ja Pyssyjoelta. Itä-Finmarkussa kveenejä on Pykeijassa, Näätämössä, Paatsjoella, Vesisaaressa, Annijoella ja Kallijoella. Myös Tenon kunnasta löytyy kveenejä. Kveeni on virallinen kieli Porsangin kunnassa.lähde?

Nykypäivä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Norjaan muuttaneista nykysuomalaisista kveenit eroavat identiteettinsä perusteella. ”Uuskveeneillä” on suomalainen identiteetti. Itä-Ruijaan muuttaneiden jälkeläisistä useat pitävät itseään suomalaisina ja kieltään suomen kielenä toisin kuin Länsi-Ruijassa. Syynä tähän on myöhäisempi muutto Norjaan ja tiiviimmät yhteydet Suomeen.lähde?

Kveenien lukumäärästä ei ole olemassa virallisia laskelmia. Norjassa on arvioitu olevan jopa 30 000 kveeniä, mutta suurin osa heistä on kadottanut jo suomen kielen taidon. On arvioitu että 12 000 ihmistä ymmärtää kieltä, mutta ainoastaan 200 osaa lukea kveeniä ja vain 50 kirjoittaa kveeniksi. 1980-luvun lopulla Finnmarkin läänissä tehdyssä kyselyssä noin 4 500 kyselyyn vastannutta ilmoitti olevansa kveeni. Vuoden 2005 väestönlaskennassa ilmeni että 2 000–8 000 ihmistä puhuu kveeniä, vaatimustasosta riippuen.lähde? Kesällä 2023 kveenejä arvioitiin olevan jopa kymmeniä tuhansia[9].

Elvytystyö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vesisaaressa Norjan Ruijassa paljastettiin vuonna 1977 Ensio Seppäsen veistämä maahanmuuttajien muistomerkki eli kveeni-patsas, jota oli paljastamassa Norjan kuningas Olavi V, Ruotsin kuningas Kaarle XVI Kustaa sekä Suomen tasavallan presidentti Urho Kekkonen.[10]

Vuonna 1987 perustetun Ruijan Kveeniliiton tavoitteiksi asetettiin vähemmistöstatuksen saaminen sekä kielen ja kulttuurin säilyttäminen ja kehittäminen. Kveenin kieli sai virallisen vähemmistökielen aseman Norjassa vuonna 2005. Tämän myötä Tromssan yliopistossa on mahdollisuus opiskella vuoden 2006 alusta alkaen kveenin kieltä. Kveenin opetus tapahtuu jo aikaisemmin aloitetun suomen kielen lisäksi. Opetus jakaantuu kveenin kieleen ja kveenin kulttuurihistoriaan. Tavoitteena on myös luoda kveenille oma kirjakieli ja elvyttää puhuttua kieltä. Tavoitteena on myös tehdä yhteistyötä Ruotsin meänkielisten kanssa.lähde?

Kveenien äänenkannattajana toimii Ruijan Kaiku -sanomalehti, joka ilmestyy kuukausittain kveeniksi ja norjaksi.

Kirjailija ja opettaja Alf Nilsen-Børsskog (1928–2014) kirjoitti kveenin kielellä.[11]

Tunnettuja kveenejä ja kveenitaustaisia henkilöitä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Porthan, Henrik Gabriel: Muinaisesta kveenien heimosta (1788). H. G. Porthan: Valitut teokset. Suomentanut Iiro Kajanto. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1982. ISBN 951-717-260-5
  • Stockfleth, Nils Vibe: Kundskab om Qvænerne i Kongeriget Norge. Christiania 1848.
  • Skogman, David: Suomalaiset Ruotsissa ja Norjassa, Suomi 1870, nro 8, s. 131-200 Kansalliskirjaston Historiallisessa Sanomalehtikirjastossa
  • Ervasti, August Wilhelm: Suomalaiset Jäämeren rannalla. Matkamuistelmia. (Arkistoitu – Internet Archive) Helsinki 1884 (Digitoitu teos)
  • Paulaharju, Samuli: Ruijan suomalaisia. Helsinki 1928.
  • Turja, Ilmari: Ruijan rantaa ja Ruijan merta. WSOY, Porvoo 1928.
  • Saressalo, Lassi: Kveenit: Tutkimus erään pohjoisnorjalaisen vähemmistön identiteetistä. (Väitöskirja, Turun yliopisto. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 638) Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1996. ISBN 951-717-920-0
  • Robertsen, Thor (toim.): Jäämeren suomalaiset. Kirja Ruijasta. Norjalais-suomalainen liitto 2010.
  • Lappalainen, Tarja: Ruijansuomalaisten elämää. Historiaa ja tarinoita Jäämeren rannalta. Siirtolaisuusinstituutti, Turku 2011, 304 s.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Ethnologue: Finnish, Kven
  2. ↑ Einar Niemi, Samora magasin 5/01
  3. ↑ Kvensk språk Norske kveners forbund. Viitattu 27.6.2022. (norjaksi)
  4. ↑ Gratulerer med Kvenfolkets dag! Hyvää kväänikansan päivää! Regjeringen.no. 16.3.2019. Kommunal-og moderniseringsdepartementet. Viitattu 13.8.2021. (norja)
  5. ↑ Vahtola, Jouko: Tornionjoki- ja Kemijokilaakson asutuksen synty. Studia Historica Septentrionalia 3. Rovaniemi: Pohjois-Suomen Historiallinen Yhdistys, 1980 ISBN 951-95472-1-5
  6. ↑ Julku, Kyösti: Kvenland – Kainuunmaa. Kustannusosakeyhtiö Pohjoinen; Oulu 1986
  7. ↑ Kalhama, Maija-Liisa (toim.): Suomalaiset Jäämeren, rannoilla – Finnene ved Nordishavets strender. Turku: Siirtolaisuusinstituutti, 1982.
  8. ↑ Mauri Kinnunen: Kuvaus matkalta Ruijan suomalaisten keskuudessa vuonna 1933 Makkerin Blogspot. Google Inc.. Viitattu 6.12.2015.
  9. ↑ Norjassa totuuskomissio toi saamelaisten, kveenien ja metsäsuomalaisten syrjinnän päivänvaloon | Maailmanpolitiikan arkipäivää | Yle Areena – podcastit areena.yle.fi. Viitattu 24.9.2023.
  10. ↑ Kveenipatsas paljastetaan. Youtube.
  11. ↑ Muistokirjoitus Helsingin Sanomat 26.3.2014 (Digilehden tilaajille)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Kveenit&oldid=22637385”