Kari Aronpuro
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
| Kari Aronpuro | |
|---|---|
 Kari Aronpuro lukemassa runojaan Turun kirjamessuilla vuonna 2011. |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Kari Kalervo Aronpuro |
| Syntynyt | 30. kesäkuuta 1940 Tampere |
| Kansalaisuus |
 Suomi |
| Ammatti | runoilija, kirjailija, suomentaja |
| Kirjailija | |
| Salanimi | Banks L Steppburn |
| Tuotannon kieli | suomi |
| Palkinnot | |
|
|
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Kari Kalervo Aronpuro[1] (s. 30. kesäkuuta 1940 Tampere)[2] on palkittu suomalainen runoilija. Hän työskenteli kirjastoalalla yli 40 vuotta.
Elämä ja ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aronpuro aloitti kirjoittamisen vuonna 1958 ja osallistui kirjoituskilpailuihin äidinkielenopettajansa kannustamana.[3] Hän valmistui ylioppilaaksi 1961 ja suoritti kirjastotutkinnon 1964. Aronpuro työskenteli kirjastonhoitajana Tampereen yliopiston kurssikirjastossa 1964–1971, Rääkkylän kunnankirjastossa 1972, Kemin Syväkankaan kirjastossa 1972–1981 ja Tampereen Lamminpään kirjastossa 1981–2003.[1]
Vuonna 1964 ilmestyi Aronpuron esikoisteos, runokokoelma Peltiset enkelit. Hän sai teoksesta J. H. Erkon palkinnon.[1] Seuraavana vuonna ilmestyi kollaasiromaani Aperitiff – avoin kaupunki. Vuonna 2014 tuli kuluneeksi 50 vuotta esikoiskokoelman julkaisemisesta ja ntamo-kustantamo otti siitä juhlavuoden kunniaksi näköispainoksen. Samana vuonna ilmestyivät myös Aronpuron 22. kokoelma pelkkää barnumia ja esseekokoelma Pyydettyä. Aronpuro juhlisti 50-vuotista uraansa myös pitämällä "Pyöreitä – Half-Centennial kapaa ja kollaasia" -näyttelyn Tampereen pääkirjastossa Metsossa alter egonsa Banks L Steppburnin kanssa.[4]
Vuonna 2004 Aronpurolle myönnettiin valtion taiteilijaeläke.[5]
Aronpuro oli naimisissa kuvataiteilija Marra Lampin kanssa.[6] Hänellä on neljä lasta ja neljä lastenlasta.[7]
Tuotanto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Runokokoelmat
- Peltiset enkelit. Helsinki: Kirjayhtymä, 1964. Näköispainos Peltiset enkelit. Helsinki: ntmo, 2014. ISBN 978-952-215-524-5
- Terveydeksi. Kuvitettu & kuviteltu. Helsinki: Kirjayhtymä, 1966.
- Minä viihtyy. Helsinki: Kirjayhtymä, 1967.
- lokomonyliopisto. Helsinki: Kirjayhtymä, 1970.
- Kiinan ja Rääkkylän runot. Helsinki: Kirjayhtymä, 1972. ISBN 951-26-0136-2
- Moskovan ikävä. Helsinki: Kirjayhtymä, 1973. ISBN 951-26-0801-4
- Kalpea aavistus verenkierrosta. Merkkijonoja. Kemi: K. Aronpuro, 1977. ISBN 951-99128-2-7
- Galleria. Henkilökuvia Tampereen historiasta. Helsinki: Kirjayhtymä, 1979. ISBN 951-26-1706-4
- Vähäfysiikka. Helsinki: Kirjayhtymä, 1981. ISBN 951-26-2154-1
- Merkillistä menoa. Helsinki: Kirjayhtymä, 1983. ISBN 951-26-2470-2
- Kirjaimet tulevat. Helsinki: Kirjayhtymä, 1986. ISBN 951-26-2748-5
- Selvää jälkeä. Runoja 1964–1987. Helsinki: Kirjayhtymä, 1988. ISBN 951-26-3230-6
- Rihmasto. Uutta iloista kirjoitusta. Helsinki: Kirjayhtymä, 1989. ISBN 951-26-3348-5
- Tasanko 967. Paimentolaisruno. Helsinki: Kirjayhtymä, 1991. ISBN 951-26-3629-8
- Pietas. Helsinki: Kirjayhtymä, 1994. ISBN 951-26-3922-X
- Saa tulla. Tulkintoja. Helsinki: Kirjayhtymä, 1996. ISBN 951-26-4051-1
- Paon viivoja. Verkatehdas. Helsinki: Kirjayhtymä, 1998. ISBN 951-26-4371-5
- Pomo:n lumo. Helsinki: Tammi, 2000. ISBN 951-31-1862-2
- Mikä tahansa. Helsinki: Tammi, 2003. ISBN 951-31-2778-8
- Gathandu. Helsinki: Tammi, 2005. ISBN 951-31-3453-9
- Lehmän henkäys. 29 etydiä. Helsinki: Tammi, 2008. ISBN 978-951-31-4413-5
- Kihisevä tyhjä. Helsinki: ntamo, 2010. ISBN 978-952-215-093-6
- Haapala, Vesa (toim.): Retro 1964–2008. Helsinki: ntamo, 2010. ISBN 978-952-215-094-3
- pelkkää barnumia. Helsinki: ntamo, 2014. ISBN 978-952-215-498-9
- Taskinen, Tuomas (toim.): Rouheimmat. Sommittuma 1960–2021. Helsinki: ntamo, 2021. ISBN 978-952-215-851-2
- Kootut runot I. Nokia: Palladium Kirjat, 2022. ISBN 978-952-7256-33-6
- Kootut runot II. Nokia: Palladium Kirjat, 2022. ISBN 978-952-7256-34-3
- Kootut runot III. Nokia: Palladium Kirjat, 2022. ISBN 978-952-7256-35-0
- Kootut runot IV. Nokia: Palladium Kirjat, 2022. ISBN 978-952-7256-36-7
- Muut teokset
- Aperitiff – avoin kaupunki. (Kollaasiromaani) Helsinki: Kirjayhtymä, 1965. Toinen, laajennettu painos 1978, Kirjayhtymä; kolmas, laajennettu painos 2016, ntamo.
- Augustan tanssikenkä. Eräitä Pirkanmaalla eläneitä kynäniekkoja 1811–1942. Sana-assemblaaseja. Tampere: Pirkkalaiskirjailjat, 2003. ISBN 952-91-6538-2
- Pyydettyä eli miten ihmeessä kokoelmani ovat syntyneet. Helsinki: ntamo, 2014. ISBN 978-952-215-517-7
- Kääntäjän floppi. (Romaani) Helsinki: ntamo, 2015. ISBN 978-952-215-610-5
- Suomennokset
- Werner Aspenström: Vuosikertomus. Runoja kuudelta vuosikymmeneltä. Helsinki: ntamo, 2011. ISBN 978-952-215-161-2
- Augusta Lundahl, toim. Mari Hatavara, Harry Lönnroth ja Katja Matikainen, suom. Kari Aronpuro, Risto Ahti, Naemi Levas ja Elias Lönnrot: Tammerkoskelle ja muita runoja. Tampere: Sanasato, 2011. ISBN 978-952-5804-26-3
- Hans Magnus Enzensberger: Mausoleumi. Kolmekymmentäseitsemän balladia edistyksen historiasta. Helsinki: ntamo, 2013. ISBN 978-952-215-371-5
- David Markson suom. Kari Aronpuro ja Silja-Maaria Aronpuro: Lukijan luomislukko. Helsinki: ntamo, 2015. ISBN 978-952-215-609-9
- Ezra Pound: Pisan cantot. Helsinki: ntamo, 2018. ISBN 978-952-215-723-2.
- W. G. Sebald: Luonnon mukaan. Perusruno. Siuro & Helsinki: Palladium Kirjat & ntamo, 2022. ISBN 978-952-725-639-8
- Levyt
- Runoja siis (Palladium Kirjat, 2005)
- Näyttelyt (taiteilijanimellä Banks L Steppburn)
- Kunstellaatio Galleria Rongassa 18.8.-6.9.2012 yhdessä Marra Lampin ja Silja-Maaria Aronpuron kanssa
- Pyöreitä - Half-Centennial Tampereen pääkirjastossa Metsossa 9.9. - 20.9.2014
Palkinnot ja ehdokkuudet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pirkanmaan kirjoituskilpailu 1960, 1961 ja 1963
- J. H. Erkon kirjoituskilpailu 1961
- J. H. Erkon esikoisteospalkinto 1964 (teoksesta Peltiset enkelit)[8]
- Tampereen kaupungin kirjallisuuspalkinto 14 kertaa vuodesta 1964
- Lapin läänin taidepalkinto 1980 (teoksesta Galleria)
- Valtion kirjallisuuspalkinto 1982 (teoksesta Vähäfysiikka), 1992 (teoksesta Tasanko 967)
- Runeberg-palkinto 1987 (teoksesta Kirjaimet tulevat)[8]
- Hämeen läänin taidepalkinto 1992
- Eeva-Liisa Manner -runopalkinto 2000 (koko tuotannosta)[8]
- Väinö Linnan palkinto 2003 (koko tuotannosta)[8]
- Pro Finlandia -mitali 2004[8]
- Tanssiva karhu -runopalkinto 2006 (teoksesta Gathandu)[8]
- Eino Leinon palkinto 2011 (koko tuotannosta)[8]
- Tampereen kaupungin kääntäjäpalkinto 2011 (teoksesta Werner Aspeström, Vuosikertomus)
- Finlandia-palkintoehdokas 1991 (teoksesta Tasanko 967)[8]
- Runeberg-palkintoehdokas 1991 (teoksesta Tasanko 967)[8]
- Einari Vuorela -runopalkintoehdokas 1997
- Tanssiva karhu -palkintofinalisti 2001, 2004 ja 2009[8]
- Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkintoehdokas 2002 (teoksesta Pomo:n lumo)[8]
- Mahdollisen Kirjallisuuden Seuran palkintoehdokas 2015 (teoksesta Pelkkää barnumia)[8]
- Mahdollisen Kirjallisuuden Seuran palkinto 2016 (teoksesta Kääntäjan floppi ja David Marksonin teoksen Lukijan luomislukko käännöksestä (yhdessä Silja-Maaria Aronpuron kanssa))[9]
- Alex Matson -palkinto 2019[10]
- Tampereen kaupungin kääntäjäpalkinto 2019 (teoksesta Ezra Pound, Pisan cantot)[11]
- Kääntäjäkarhu 2019 (teoksesta Ezra Pound, Pisan cantot)[12]
- Alfred Kordelinin säätiön tunnustuspalkinto 2020 (elämäntyöstä)
Luottamustehtäviä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Tampereen kaupungin kirjastolautakunta 1969–1971
- Pirkkalaiskirjailijat ry hallitus 1983–1996, 2003–2006, sihteeri 1990–1994
- Pirkanmaan kirjoituskilpailun palkintolautakunta 1967–1971, 1982–1996, 2015 ja 2016
- Runeberg-palkinnon valintalautakunta 1989
- Pirkanmaan taidetoimikunta 2017–2018[13]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pispalan kirjastotalon lauteilla (Arkistoitu – Internet Archive)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Paavilainen, Ulla (päätoim.): Kuka kukin on. Henkilötietoja nykypolven suomalaisista 2015, s. 57–58. Helsinki: Otava, 2014. ISBN 978-951-1-28228-0
- ↑ Aronpuro, Kari Kirjasampo.fi. Viitattu 21.8.2015.
- ↑ Hietanen, Ilona: Hyvä teksti syntyy kävellen HS.fi. 29.6.2010. Viitattu 27.10.2024.
- ↑ Kari Aronpuro – viisikymmentä vuotta avantgardea, nyt pelkkää barnumia Juha Siro. 23.4.2004. Viitattu 21.8.2015.
- ↑ Taiteilijaeläkettä 45 taiteilijalle Kaleva.fi. 23.4.2004. Viitattu 7.9.2015.
- ↑ Pirjetta Brander: Marra Lampi 1948–2021 Helsingin Sanomat. 17.10.2021. Viitattu 17.10.2021.
- ↑ Veli-Pekka Leppänen: Nuorena luettu Walt Whitmanin runo mullisti Kari Aronpuron elämän: ”Se vei heti. Aloin kohta itsekin kirjoittaa ja tunsin, että hei tämähän on hauskaa” Helsingin Sanomat. 30.6.2020. Viitattu 1.7.2020.
- ↑ a b c d e f g h i j k l Kari Aronpuro Kirja.fi. Arkistoitu 4.3.2016. Viitattu 21.8.2015.
- ↑ Mahdollisen kirjallisuuden seuran palkintoessee 2016 mahdollisenkirjallisuudenseura.net.
- ↑ Matti Kuusela: Merkkien mies Kari Aronpuro saa suuresti arvostetun Alex Matson -palkinnon – sen kunniaksi hän paljastaa, miten runous pelasti hänet syrjäytymiseltä 22.3.2019. Aamulehti. Arkistoitu 5.5.2019. Viitattu 5.52019.
- ↑ Tamperelaisia taiteen, kirjallisuuden, teatterin ja tieteen tekijöitä palkittiin www.tampere.fi. Viitattu 5.5.2019.
- ↑ Ylen Tanssiva karhu Stina Saarelle ja Kääntäjäkarhu Kari Aronpurolle yle.fi. Viitattu 14.8.2019.
- ↑ Taidetoimikunta | www.taike.fi www.taike.fi. Viitattu 30.7.2017.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Levola, Kari: Aronpuro poimii päivän (arvostelu teoksesta Pomo:n lumo). Kiiltomato.net. 20.11.2000.
- Tuomi, Panu: Kun kieli puhuu runoilijaa (arvostelu teoksesta Mikä tahansa) Kiiltomato.net. 22.9.2003.
- Kesävuori, Saara: Heräsin teihin, jotka tulitte minulle läheisiksi (arvostelu teoksesta Augustan tanssikenkä) Kiiltomato.net. 27.11.2013.
- Ylikangas, Maaria: Historiaa erään miehen mitalla (arvostelu teoksesta pelkkää barnumia) Kiiltomato.net. 17.11.2014.
- Tomi, Anna: Kari Aronpuro - vakavaa leikkiä (haastattelu runouslehti Janossa) Janolehti.fi 28.9.2015
- Lehtinen, Antti: Astu kuvaan: Kari Aronpuron kuvataiteelliset runot (pro gradu -tutkielma) Helsingin yliopisto 20.10.2015
- Taskinen, Tuomas: "Kantona kantotuoli kaskessa, on pelin ja vatvomisen paikka." Kari Aronpuron pelkkää barnumia myöhäiskonseptualistisena runokirjana (pro gradu -tutkielma) Jyväskylän yliopisto 9.8.2018.
- Keskinen, Mikko; Joensuu, Juri; Piippo, Laura; Helle, Anna (toim.): Avoin Aperitiff, Kirjoituksia Kari Aronpuron kollaasiromaanista Aperitiff – Avoin kaupunki, Tampere University Press, 2018.
- Kuusela, Matti; Merkkien mies Kari Aronpuro saa suuresti arvostetun Alex Matson -palkinnon – sen kunniaksi hän paljastaa, miten runous pelasti hänet syrjäytymiseltä, (Arkistoitu – Internet Archive) Aamulehti 22.3.2019.
| ||||||||||||||||||
