Tämä on suositeltu artikkeli.

Kambodža

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Kambodžan kuningaskunta
ព្រះរាជាណាចក្រកម្ពុជា
(Preăh Réachéanachâkr Kâmpŭchéa)
Kambodžan lippu Kambodžan vaakuna
lippu vaakuna

Kambodžan sijainti
Kambodžan sijainti

Valtiomuoto perustuslaillinen vaalimonarkia
Kuningas
Pääministeri		 Norodom Sihamoni
Hun Manet
Pääkaupunki Phnom Penh (2 300 000 as.)
Muita kaupunkeja Băt Dâmbâng (190 000 as.)
Sihanoukville (153 000 as.)
Siĕm Réab (135 000 as.)
Pinta-ala
– yhteensä 181 035 km² [1] (sijalla 89)
– josta sisävesiä 2,7 %
Väkiluku (2019) 15 552 221 [2] (sijalla 68)
– väestötiheys 87,1 as. / km²
– väestönkasvu 1,4 % [3] (2019)
Viralliset kielet khmerin kieli
Valuutta riel (KHR)
BKT (2013)
– yhteensä 28,33 mrd. USD [4]  (sijalla 106)
– per asukas 1 770 USD [5]
HDI (2019) 0,863 [6] (sijalla 144)
Elinkeinorakenne (BKT:sta)
– maatalous 22,8 % [4]
– teollisuus 36,8 % [4]
– palvelut 34,2 % [4]
Aikavyöhyke UTC 7
– kesäaika ei käytössä
Itsenäisyys
– Ranskasta (Ranskan Kambodžana osana Ranskan Indokiinaa)
9. marraskuuta 1953
Lyhenne KH
– ajoneuvot: K
– lentokoneet: XU
Kansainvälinen
suuntanumero		 855
Tunnuslause ជាតិ សាសនា ព្រះមហាក្សត្រ; Chéatĕ, Sasânéa, Preăh Môhaksâtr
(suom. Kansakunta, uskonto, kuningas)
Kansallislaulu ”Nokoreach”

Kambodžan kuningaskunta (khmeriksi ព្រះរាជាណាចក្រកម្ពុជា, Preăh Réachéanachâkr Kâmpŭchéa) on yli 15,5 miljoonan asukkaan valtio Kaakkois-Aasiassa. Kambodža rajautuu idässä Vietnamiin, pohjoisessa Laosiin ja lännessä Thaimaahan, ja etelässä sillä on rannikkoa Siaminlahdelle. Maan läpi virtaa Mekongjoki pohjoisesta etelään ja sen länsiosassa sijaitsee suuri Tonle Sap -järvi. Valtaosa maan asukkaista on theravada-buddhalaisia khmerejä, jotka puhuvat austroaasialaista khmerin kieltä. Kambodžan pääkaupunki on Phnom Penh.

Varhaiskeskiajalla Kambodžan aluetta hallitsivat intialaisen kulttuurin vaikutuksessa Funanin ja Chenlan kuningaskunnat. Niiden tilalle nousi 800-luvulla Khmerien valtakunta, josta tuli alueellinen suurvalta ja jolla oli merkittävä vaikutus Kaakkois-Aasian kulttuuriin. Valtakunnan taannuttua Kambodža ajautui Thaimaan ja Vietnamin vasallivaltioksi ja joutui viimein 1800-luvun lopulla Ranskan siirtomaavallan alle. Maa itsenäistyi jälleen vuonna 1953. Yhdysvallat pommitti Kambodžaa Vietnamin sodan yhteydessä, ja vuonna 1970 Kambodžan kuningas syrjäytettiin vallankaappauksessa ja maahan perustettiin Yhdysvalloille ystävällismielinen sotilashallinto. Valtaan nousivat kuitenkin muutaman vuoden kuluttua Pol Potin johtamat Punaiset khmerit, joiden toteuttamassa kansanmurhassa menehtyi ainakin yli miljoona kambodžalaista. Vuosikymmenen lopussa Vietnam hyökkäsi Kambodžaan, punakhmerit syrjäytettiin vallasta ja maahan perustettiin kommunistinen Kamputsean kansantasavalta. Sisällissota punakhmerejä vastaan päättyi 1990-luvun alussa ja monarkia palautettiin, minkä jälkeen maan olot ovat olleet suhteellisen vakaat.

Kambodža on edelleen köyhä valtio, jonka väestö saa pääosin elantonsa maataloudesta. Kambodžan kulttuuri tunnetaan muun muassa Khmer-valtakunnan jälkeensä jättämistä valtavista arkkitehtuurimonumenteista, joista kuuluisin lienee Angkor Watin temppeli, ja ainutlaatuisesta keittiöstään.

Kambodžan nimi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Khmerin kielellä maan nimi on Kâmpŭchéa (កម្ពុជា). Sana tarkoittaa ”Kambu[sta syntynyttä]”;[7] muinaiset khmerit väittivät polveutuvansa myyttisestä Kambu-hahmosta, ja khmer-valtakuntaa alettiin kutsua nimillä ”Kambudža”, ”Kambudžadesa” tai ”Kambupuri”. Ensimmäiset tällaiset kivikaiverrukset ovat Indravarman I:n hallintokaudelta.[8] Kambu oli intialaisen mytologian hahmo[9] ja askeetikko, joka meni legendan mukaan naimisiin taivaallisen nymfin kanssa ja perusti khmerien ensimmäisen kuningaskunnan Chenlan, khmeriksi myös Kambudža.[10][11]

Maasta kansainvälisesti käytetty nimi (engl. Cambodia, suom. Kambodža) on peräisin ranskankielisestä nimestä Cambodge.[7] Itsenäistymisen jälkeen Kambodžan nimi on vaihtunut useita kertoja.[10] Uudet nimet olivat seurausta poliittisista muutoksista: maan nimen muuttaminen oli voimakas keino erottautua edellisestä hallinnosta. Punaiset khmerit vaativat, että maasta piti käyttää kansainvälisestikin khmerinkielistä nimeä ”Kampuchea” (suom. Kamputsea), mutta heidän kukistumisensa jälkeen vanha nimi on otettu jälleen käyttöön.[7][9] 1900-luvun toisella puoliskolla maalla oli seuraavat nimet:[9]

  • 1953–1970: ”Kambodžan kuningaskunta” (engl. Kingdom of Cambodia, khmeriksi ព្រះរាជាណាចក្រកម្ពុជា)
  • 1970–1975: ”Khmerien tasavalta” (engl. Khmer Republic, khmeriksi សាធារណរដ្ឋខ្មែរ)
  • 1975–1979: ”Demokraattinen Kamputsea” (engl. Democratic Kampuchea, khmeriksi កម្ពុជាប្រជាធិបតេយ្យ)
  • 1979–1989: ”Kamputsean kansantasavalta” (engl. People's Republic of Kampuchea, khmeriksi សាធារណរដ្ឋប្រជាមានិតកម្ពុជា)
  • 1989–1993: ”Kambodžan valtio” (engl. State of Cambodia, khmeriksi រដ្ឋកម្ពុជា)
  • 1993–: ”Kambodžan kuningaskunta” (engl. Kingdom of Cambodia, khmeriksi ព្រះរាជាណាចក្រកម្ពុជា)

Maantiede

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kambodža satelliittikuvassa tammikuussa
Pääartikkeli: Kambodžan maantiede

Kambodžan pinta-ala on noin 181 035 neliökilometriä, josta 4 520 neliökilometriä on sisävesiä. Maalla on 803 kilometrin raja Thaimaan kanssa pohjoisessa ja lännessä, 541 kilometrin raja Laosin kanssa koillisessa ja 1 228 kilometrin raja Vietnamin kanssa idässä ja kaakossa. Kambodžalla on lisäksi 443 kilometrin pituinen rantaviiva Siaminlahdella.[1]

Maan huomattavin maantieteellinen piirre on Tonle Sapin (Suuri järvi) tulvatasanko, joka on kuivana kautena 2 590 neliökilometrin suuruinen ja sadekautena noin 24 605 km². Tiheästi asutettu, riisinviljelyyn käytetty tasanko on Kambodžan keskeisin alue. Suurin osa maasta (noin 75 prosenttia) on alle 100 metrin korkeudella merenpinnasta. Poikkeukset ovat Kardemummavuoret (korkein kohta 1 813 metriä) ja niiden kaakkoinen laajentuma Elefanttivuoret (noin 500–1 000 metrin korkuiset), sekä Dângrêkvuorten jyrkänne Thaimaan rajalla (korkeus noin 500 metriä). Kambodžan korkein kohta on 1 771 metriin kohoava Phnom Aoral Poŭthĭsătin lähellä maan keskiosassa.[12]

Kallioperä ja malmivarat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suurin osa Kambodžan kallioperästä kuuluu kvartäärikauden kivien muodostamaan Tonle Sap-Phnom-Penh sedimentaatioaltaaseen. Länsirannikon vuoret ovat liitukaudelta, jurakaudelta ja triaskaudelta. Trias- ja permikauden kivilajeja on myös maan itäosassa, samoin paikoin pohjoisessa, yhdessä paleotsooisen maailmankauden loppuvaiheen eli lähinnä permikauden ja kivihiilikauden kivilajien kanssa. Kaakkoisosassa on paikoin myös vulkaanisia kivilajeja.[13]

Kambodžan mineraalivarojen kartoitus on alkutekijöissään. Toistaiseksi maasta kaivetaan kultaa ja jalokiviä sekä marmoria, graniittia, hiekkaa ja suolaa. Maa sallii myös ulkomaalaisten yritysten harjoittaa malminetsintää ja kaivostoimintaa. Brittiläinen ja japanilainen yhtiö luopuivat bauksiitin louhimisesta pitkän jatkuneiden tutkimusten jälkeen kannattamattomana. Australialaiset ja japanilaiset yritykset ovat tehneet valtauksia kultakaivoksia varten. Korealainen yritys on varannut alueen, jossa on kuparia, sinkkiä ja jalokiviä. Kiinalaiset ovat perustaneet yhteisyrityksen rautamalmin hyödyntämiseksi. Kivihiiltä on löytynyt läheltä Thaimaan rajaa. Hiekkaa viedään Singaporeen ja Hongkongiin rakennusteollisuudelle ja täytemaaksi. Mineraalivarojen hyödyntämistä pidetään niin tärkeänä Kambodžan talouskasvulle, että valtio on ilmoittanut olevansa valmis harkitsemaan kaivostoiminnan sallimista myös nykyisillä luonnonsuojelualueilla.[14]

Luonto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

FAO:n Forest Resources Assesment 2000 -raportissa Kambodža jaetaan kolmeen kasvillisuusvyöhykkeeseen. Maan länsi- ja lounaisosassa sekä pienessä laikussa Môndôl Kirin maakunnassa kasvaa trooppista sademetsää. Itäosassa ja paikoin maan keskiosassa kasvaa trooppinen kostea lehtimetsä. Sen yleisimmät puulajit kuuluvat mahonkikasveihin, rautayrttikasveihin, hernekasveihin tai Combretaceae-heimoon. Maan keskiosissa on trooppista kuivaa metsää, jonka päälajeja ovat dipterokarpuskasvit.[15][16]

Suuren järven tulvatasangolla viljellään riisipeltojen lisäksi tupakkaa ja maissia. Pohjoisen vuorilla kasvaa ikivihreää metsää. Lounaassa on jäljellä ikimetsien sirpaleita ja viljeltyä tiikkiä. Ylempänä vuoristossa kasvaa havupuitakin. Rannikkoa reunustavat mangrovemetsät, ja jokivarsilla tavataan buddhalaisten pyhää kukkaa lootusta.[17]

Kambodžan kansalliseläin kouprei on äärimmäisen uhanalainen ja mahdollisesti kuollut jo sukupuuttoon.[18] Jaavansarvikuonoja on löydetty rajan takaa Vietnamista, joten niitä saattaa elää myös Kambodžan puolella. Muita uhanalaisia nisäkkäitä ovat aasiannorsu, aasiankultakissa, vuorisusi, Indokiinangibboni, puuleopardi, kalastajakissa, marmorikissa, malaijikarhu ja villi vesipuhveli. Tiikereitä arvioidaan olevan jäljellä noin 150 yksilöä.[19] Kansallispuu on palmyrapalmu (Borassus flabellifer).[17]

Kambodžassa on seitsemän kansallispuistoa ja 16 muuta luonnonsuojelualuetta. Suurimmat kansallispuistot ovat Viracheyn kansallispuisto maan pohjoisrajalla, Botum-Sakorin kansallispuisto länsirajalla ja Phnom Bokorin kansallispuisto maan eteläosassa.[20] Suurin Kambodžan luontoa uhkaava tekijä ovat metsätuhot. 1990-luvulla metsäpinta-ala väheni 1 400 neliökilometriä vuodessa. Vuosina 2000–2005 metsän tuhoutumisvauhti kasvoi 75 prosenttia. Luonnontilaista ikimetsää on jäljellä enää alle 3 500 neliökilometriä. Hallituksen toimet ovat tehottomia, ja laittomat hakkuut rehottavat. Väestönkasvu ja sisällissodan jälkeinen jälleenrakennus asettavat paineita puutavaran hankkimiselle. Metsää raivataan myös kaskiviljelyn ja peltopinta-alan laajentamisen takia. Metsien oman lajiston lisäksi metsätuhot ovat uhkana järvien biotoopeille, sillä hakkuuaukeilta huuhtoutuva liete pilaa kutupaikkoja.[21]

Ilmasto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kambodžan ilmasto on trooppinen ja lämpötila pysyy ympäri vuoden noin 20–30 celsiusasteessa. Ilmastoa hallitsevat kaksi monsuunia. Lounaasta tulevat monsuunit tuovat maahan kosteaa ilmaa Thaimaanlahdelta ja Intian valtamereltä toukokuusta lokakuuhun. Eniten Kambodžassa sataa syys-lokakuussa; maan keskiosan tasangolla sataa lounaismonsuunin aikana yhteensä lähes 1,8 metriä. Koillinen monsuuni puhaltaa kuivalla kaudella, joka kestää marraskuusta maaliskuuhun. Kuivin kausi on tammi-helmikuussa. Huhtikuu on kuumin kuukausi, ja sen aika saadaan vain vähän sateita. Kuuman ja kostean mutta sateettoman vuodenajan vaihtumista monsuuniin juhlitaankin muun muassa khmerien uudenvuoden muodossa.[22][23]

Phnom Penhin ilmastotilastoa
tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu
Vrk:n ka. ylin lämpötila (°C) 31 32 33 35 33 32 32 32 31 30 30 30 ka. 31,8
Vrk:n ka. alin lämpötila (°C) 21 22 23 24 24 24 24 24 24 24 23 21 ka. 23,2
Vrk:n keskilämpötila (°C) 26 27 28 29 28 28 28 28 27 27 26 25 ka. 27,3
Sademäärä (mm) 0 10 30 70 140 140 150 150 220 250 130 40 Σ 1 330
L
ä
m
p
ö
t
i
l
a
31
21
32
22
33
23
35
24
33
24
32
24
32
24
32
24
31
24
30
24
30
23
30
21
S
a
d
a
n
t
a 		0
10
30
70
140
140
150
150
220
250
130
40


Lähde: Phnom Penh, Cambodia Weatherbase. Viitattu 20.12.2010.

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Kambodžan historia

Esi- ja varhaishistoria

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyisen tutkimuksen valossa tiedetään, että Kambodžan alueella on ollut metsästäjä-keräilijöitä Hoabinhian-kaudella noin 6 000 vuotta eaa. Aiemmasta asutuksesta ei ole varmoja todisteita. Kambodžan neoliittisesta ja pronssikaudesta tiedetään hyvin vähän, sillä arkeologisia kohteita on vähän, ja niitäkään ei ole tutkittu kovin paljoa.[24]

Kambodžan varhaishistoria sijoittuu noin vuosien 200 eaa. ja 500 jaa. välille. Tänä aikana alueella alkoi esiintyä kiinteää asutusta ja yhteiskuntarakenteiden muodostumista, jotka johtivat ensimmäisten valtakuntien syntyyn.[25]

Hindulais-buddhalaiset kuningaskunnat: Funan, Chenla ja khmerien valtakunta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkelit: Funanin kuningaskunta, Chenla ja Khmerien valtakunta

Kambodžan ja samalla koko Kaakkois-Aasian ensimmäiset merkittävät korkeakulttuurit syntyivät ajanlaskun alussa. Vanhin tunnettu kuningaskunta on Funan, joka perustettiin ensimmäisellä vuosisadalla jaa. ja jonka valtakausi kesti 600-luvulle asti. Funan alkoi intialaistua 300-luvulla, ja sen kukoistuskautena pidetään 400-lukua. 500-luvulta alkaen valtakunta alkoi hajota sisäisiin ristiriitoihin ja sisällissotiin. 600-luvulla Funan ajautui Chenlan vasallivaltioksi.[26][27][28]

Chenla, khmerien ensimmäinen kuningaskunta, oli alun perin ollut Funanin vasallivaltio mutta itsenäistyi 500-luvulla. Funanin valloittamisen myötä intialaisvaikutteet siirtyivät Chenlaan. Chenlan valtakautta ei kestänyt kauan, sillä jo 600-luvun lopulla valtakunta jakaantui ensin kahtia ja 700-luvulla lukuisiin pieniin kuningaskuntiin. Chenlan kadottua alueelle syntyi khmerien valtakunta 800-luvun alussa.[26][27][28]

Khmer-armeija käymässä sotaan chameja vastaan, reliefi Bayonissa.
Kuningas Norodom I 1800-luvun loppupuolella.

Jayavarman II (hallitsi n. 770–834) perusti Khmerien valtakunnan 802. Angkorin alueen ensimmäinen pääkaupunki perustettiin 800-luvun lopulla ja sitä seurasi joukko muita pääkaupunkeja samalla alueella.[29] Angkor olikin maailman suurin kaupunki esiteollisella ajalla: sen pinta-ala oli 3 000 km²[30] ja asukasluku 700 000-1 900 000.[31][32] Khmerien valtakunnan vauraus perustui työvoimaan ja ainoa tapa lisätä sitä oli valloittaa uusia alueita.[33] 800-luvun loppuun mennessä valtakunta oli jo laajentunut nykyistä Kambodžaa suuremmalle alueelle[34] ja Angkorin suuruuden ajan päättyessä n. 1150 se hallitsi suurinta osaa Kaakkois-Aasian mannerta.[35] 1177 Champa valloitti Angkorin, mutta Jayavarman VII:n (hallitsi 1181–1218) onnistui vallata valtakunta takaisin ja laajentaa sitä entisestäänkin.[34][31]

Ayutthayan kuningaskunta valloitti Angkorin 1431. Khmerit saivat kuitenkin ajettua valloittajat pois, mutta siirsivät koko kaupungin ja sen miljoonaväestön nykyisen Phnom Penhin alueelle.[36]

Vasallivaltio ja siirtomaa-aika

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Angkorin valloituksen jälkeen 1431 Kambodžasta muodostui puskurivaltio Thaimaan ja Vietnamin väliin. Thaimaa ja Vietnam sekaantuivat aktiivisesti maan politiikkaan ja nimittivät muun muassa Kambodžan kuninkaat, joista monet kruunattiin Bangkokissa. Ayutthayan tuho 1767 heikensi thaitten vaikutusta väliaikaisesti.[37] Thait toipuivat nopeasti, ja 1794 he ottivat haltuunsa Băt Dâmbângin ja Siĕm Réabin maakunnat.[38] Nimellisesti Kambodža oli edelleen itsenäinen, mutta käytännössä siitä oli tullut Thaimaan vasallivaltio. Thaimaalaiset yrittivät valloittaa Kambodžan 1831, mutta vietnamilaiset estivät sen ja valloittivat maan. Vietnamin 1835 aloittama Kambodžan vietnamilaistaminen johti 1841 avoimeen sotaan, jossa Thaimaan kuningas Jessadabodindra auttoi Kambodžaa. Vuoden 1846 rauhansopimuksen mukaan Kambodža joutui kuitenkin virallisesti sekä Thaimaan että Vietnamin alaisuuteen.[37]

Ranska oli 1847 saanut haltuunsa Vietnamin kolme eteläisintä maakuntaa, joista käytetään nimitystä Kotšinkiina.[39] Ranska vaati 1863 Kambodžaa maksamaan veroa Kotšinkiinalle, ja sen onnistui suostutella Kambodža allekirjoittamaan protektoraattisopimus Ranskan kanssa. Seuraavana vuonna Kambodža solmi protektoraattisopimuksen myös Thaimaan kanssa. Se suututti ranskalaiset ja jo samana vuonna Ranska valloitti Kambodžan. Thaimaa luopui vaatimuksistaan Kambodžan suhteen 1867. 1887 Kambodža liitettiin Ranskan Indokiinaan.[40]

Kambodžan siirtomaapäällikkö oli résident supérieur, ja maakunnissa hallitsivat paikalliset kuvernöörit. Vuonna 1897 maan kuvernööri valitti esimiehilleen Pariisissa, että Kambodžan kuningas Norodom I ei enää ollut kykenevä hallitsemaan maata, ja sai oikeuden ottaa kuninkaan roolin verojen määräämisessä sekä kuninkaallisten virkamiesten ja seuraavan kuninkaan nimittämisessä. Norodomille ja hänen seuraajillensa jäi keulakuvan rooli, myös buddhalaisessa uskonnossa. Siirtomaa-aikana ranskalaiset saivat korkeimmat virat, ja alempiin virkoihin palkattiin mieluiten vietnamilaisia.[41]

Itsenäistyminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Yhdysvaltain armeija Kambodžassa vuonna 1970.

Toisen maailmansodan aikana japanilaiset miehittivät Kambodžan 1941, ja 9. maaliskuuta 1945 Japani julisti Kambodžan itsenäiseksi.[42] Japanin antauduttua ranskalaiset palasivat ja yrittivät palauttaa siirtomaavallan, mutta epäonnistuivat siinä. Kambodžasta tuli sen sijaan autonominen valtio Ranskan Indokiinan liittovaltiossa. Vuoden 1949 sopimukseen mukaan Ranskan hallintaan jäivät armeija, poliisi, oikeuslaitos, valuutta ja ulkomaankauppa.[43]

Ranskan ja Japanin vastaiset ryhmittymät muodostivat 1945 järjestön nimeltä Khmer Issarak (”Itsenäinen Khmer”). Vuoden 1947 yleisen armahduksen jälkeen osa Khmer Issarakin jäsenistä siirtyi olemassa oleviin puolueisiin, mutta osa jatkoi taistelua Ranskan siirtomaaherruutta vastaan yhdessä Việt Minhin kanssa.[43] Levottomuudet maassa alkoivat uudelleen 1951, jolloin myös buddhalaiset munkit toimivat aktiivisesti hallitusta vastaan. Kuningas Norodom Sihanouk aloitti Kambodžan itsenäisyyskampanjan 1953 ja julisti lopulta Kambodžan itsenäiseksi kesällä 1953. Indokiinan sodan takia Ranska joutui tunnustamaan Kambodžan itsenäisyyden marraskuussa 1953 ja itsenäisyys vahvistettiin Geneven rauhankonferenssissa 1954. Kuningas Norodom Sihanouk luopui kruunusta isänsä hyväksi 1955 ja ryhtyi johtamaan maata pääministerinä. Vuosina 1955-1970 Sihanouk oli Kambodžan tosiasiallinen hallitsija joko pääministerinä tai valtion päämiehenä.[43]

1960-luvulla Sihanouk kertoi pyrkivänsä täydelliseen puolueettomuus- ja sitoutumattomuuspolitiikkaan. Suhteet Yhdysvaltoihin viilenivät varsinkin sen jälkeen kun Sihanouk solmi kauppasopimukset Neuvostoliiton ja Kiinan kanssa. Sihanouk katkaisi kaikki suhteet Yhdysvaltoihin 1965, kun Yhdysvaltojen ilmasota Vietnamin sodassa laajeni Kambodžan alueelle. Oikeiston voitettua Yhdysvaltojen tuella vaalit vuonna 1966 hallitus ryhtyi puhdistamaan maata vasemmistolaisista. Vasemmistolaiset pakenivat maaseudulle ja aloittivat 1967–1968 useita kapinoita, jotka hallitus kuitenkin kukisti verisesti. Kapinalliset alkoivat järjestäytyä kommunistiseksi sissiliikkeeksi, jonka nimeksi tuli punaiset khmerit.[44]

Sisällissota ja Vietnamin sota

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Kambodžan sisällissota

Kenraali Lon Nol suoritti Yhdysvaltojen tuella sotilasvallankaappauksen keväällä 1970. FNL:n sissit hyökkäilivät etelävietnamilaisten kimppuun Kambodžasta käsin, joten Yhdysvaltojen ilmavoimat jatkoivat Kambodžan pommitusta sotilasvallankaappauksen jälkeen aina elokuuhun 1973 asti. Yhdysvallat pudotti Kambodžaan kaiken kaikkiaan 2 756 941 tonnia pommeja. Liittoutuneet käyttivät koko toisen maailmansodan aikana noin 2 miljoonaa tonnia pommeja, Hiroshiman ja Nagasakin atomipommit mukaan luettuina.[45][44] Nykyään pommituksissa arvioidaan kuolleen noin 250 000 kambodžalaista.[46]

Vallankaappauksen jälkeen Sihanouk johti nimellisesti Kambodžan kansallista yhtenäisyysrintamaa (FUNK) ja Kamputsean kansallisen liiton kuninkaallista hallitusta (GRUNK) Pekingistä käsin. Kummankin vahvin ryhmittymä olivat kuitenkin punaiset khmerit, jotka lopulta hallitsivat käytännössä koko maaseutua.[47]

Kun Yhdysvallat lähti Vietnamista ja FNL Kambodžasta, punaiset khmerit jatkoivat taistelua ja syrjäyttivät Lon Nolin hallinnon. Kambodžan kommunistinen puolue valloitti Phnom Penhin 17. huhtikuuta 1975, ja Lon Nol pakeni Yhdysvaltoihin. Norodom Sihanouk palasi valtaan, mutta joutui pian radikaalien kommunistien syrjäyttämäksi. Jäljellä oleva hallitus hajotettiin nopeasti ja Sihanouk menetti virallisesti asemansa valtion päämiehenä. Kambodžasta tuli kommunistinen tasavalta ja Khieu Samphanista ensimmäinen presidentti.[48]

Punaiset khmerit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Punaiset khmerit
Punakhmerien lippu.

Pol Pot nimitettiin Kambodžan pääministeriksi, ja hän aloitti koko maan läpäisevät sosialistiset uudistukset. Markkinatalous, yksityisomaisuus ja raha lakkautettiin, ja kansan tuli elää pienissä yhteisöissä.[49] Punaisten khmerien ideologia oli sekoitus radikaalia maolaisuutta ja pääosin Vietnamia vastaan suunnattua sovinismia. Heidän vihollisiaan olivat etenkin vanhan hallinnon aikana koulutettu sivistyneistö – opettajat, lääkärit ja insinöörit – joita tapettiin surutta. Kaiken yksilöllisyyden ja vapauden tukahduttanut Angkar-järjestelmä valvoi kambodžalaisia, joiden tuli tehdä samaa työtä, syödä samaa ruokaa ja käyttää samoja vaatteita. Kambodža palasi vuoteen nolla: perinteet, uskonto, teatteri, musiikki, sanomalehdet ja niin edelleen lakkautettiin ja kirjastot, sairaalat, koulut ja muut julkiset rakennukset hylättiin.[50]

Punaiset khmerit vastustivat kaupunkielämää, ja kaupunkiväestö määrättiin palaamaan välittömästi maaseudulle. Phnom Penhin väestö oli sodan aikana kasvanut moninkertaiseksi, mutta kaupungit tyhjennettiin muutamien päivien kuluessa. Punaiset khmerit käyttivät hyödykseen vanhaa, kaupunkilais- ja maalaisväestön välistä juopaa ja voimistivat sitä. Maaseutuväestö jaettiin kahteen kastiin, vanhoihin asukkaisiin ja uusiin kaupungeista häädettyihin ihmisiin, ja ryhmien välit saattoivat olla hyvin huonot. Kaupunkilaisväestö joutui sopeutumaan ankariin olosuhteisiin, joissa maalaiset olivat punaisten khmerien mukaan joutuneet aina elämään. Koska punaisten khmerien ideologian kulmakiviin kuului myös ”yltiöpäinen khmer-sovinismi”, vihan kohteeksi joutuivat myös vähemmistöt: chamit, vietnamilaiset ja kiinalaiset.[51]

Sisällissodan, Pol Potin ohjelmien ja Vietnamin miehityksen uhriluvusta kiistellään. Arviot Pol Potin ajan uhriluvuista vaihtelevat 1,2–3 miljoonan välillä. Suurin osa uhreista kuoli nälkään, sairauksiin tai pakkotyöhön. Teloituksissa kuoli kuitenkin ainakin satoja tuhansia, ehkä jopa miljoona henkeä. Joka tapauksessa Kambodžan kansanmurha oli yksi vuosisadan pahimmista inhimillisistä katastrofeista: erään arvion mukaan surmansa sai yli viidesosa maan väestöstä.[52][53][54][55]

Punakhmerien välit Vietnamiin alkoivat pian kiristyä. Vietnam ei voinut enää hyväksyä punakhmerien hyökkäyksiä Vietnamin puolelle ja uutisia vietnamilaisväestön vainosta: lopulta joulukuussa 1978 Vietnamin armeija hyökkäsi Kambodžaan, ja tällöin alkaneessa Kambodžan–Vietnamin sodassa se sai Phnom Penhin nopeasti hallintaansa.[56] Punaiset khmerit ja Pol Pot pakenivat Thaimaan rajalle, ja Vietnam asetti valtaan hallituksen, joka koostui Pol Potin vainoja paenneista punakhmereistä. Maanpaossa ollut Sihanouk ryhtyi nyt yhteistyöhön punaisten khmerien kanssa ja toimi päämiehenä koalitiohallituksessa, jota tukivat Kiina ja länsivallat; Thaimaa vuorostaan tarjosi punakhmereille turvapaikan vastineeksi siitä, että Kiina veti tukensa maan kommunistiselta puolueelta.[57] Vastustaakseen kommunistien johtamaa Vietnamia Yhdysvallat avusti punakhmerejä miljoonilla dollareilla ja asetti vietnamilaisten tukeman Kamputsean kansantasavallan kauppasaartoon. Presidentti Jimmy Carterin hallinto esti kansantasavallan pääsyn Yhdistyneisiin kansakuntiin (YK), jossa Kambodžaa edusti 1990-luvun alkuun asti punakhmerien ja Sihanoukin monarkistien pakolaishallitus.[58]

Rauhan aika

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rauhansopimus eri osapuolten (Vietnamin, Kamputsean kansantasavallan hallituksen, punaisten khmerien sekä tasavaltalaisen KPNLF:n ja monarkistisen ANS:n) välillä syntyi parin vuoden neuvottelujen jälkeen 1991. Vietnamin joukot vetäytyivät ja sissiliikkeiden johtajat pääsivät palaamaan Kambodžaan. YK:n operaatio UNAMIC perustettiin auttamaan miinanraivauksessa ja tukemaan noin 370 000 pakolaisen paluuta Thaimaasta.[59]

Yhdistyneiden kansakuntien tukemat vuonna 1993 järjestetyt vaalit auttoivat palauttamaan järjestystä. Maa palautettiin monarkiaksi ja Norodom Sihanoukista tuli elokuussa 1993 jälleen kuningas, nyt ilman poliittista valtaa. Hän jätti kruunun vuonna 2004 Norodom Sihamonille.[48][60]

Vuoden 1993 tasaisten vaalien jälkeen kanssapääministereiksi nimitettiin Kambodžan kansanpuolueen Hun Sen ja monarkistisen Funcinpec-puolueen prinssi Norodom Ranariddh, Norodom Sihanoukin vanhin poika. Hun Sen järjesti verisen vallankaappauksen 7. heinäkuuta 1997, joka syöksi Ranariddhin vallasta. Vuoden 1998 vaalien jälkeen Hun Sen jatkoi ainoana pääministerinä ja Norodom Ranariddh parlamentin puhemiehenä. Kambodžan kansanpuolue voitti myös vuoden 2003 vaalit mutta ei taaskaan saanut yksinkertaista enemmistöä.[48]

Vuonna 2006 Funinpec erotti prinssi Norodom Ranariddhin johdostaan. Maaliskuussa 2007 Norodom Ranariddh tuomittiin poissaolevana vankilaan varojen väärinkäytöstä.[48] Punakhmerien johtajia tuomitsemaan perustettu tuomioistuin käynnistyi hitaasti vuodesta 2005 alkaen. Yksi liikkeen kärkihahmoista, Ta Mok kuoli vuonna 2006 ennen kuulustelujen alkua, mutta muun muassa Nuon Chea joutui oikeuteen 2007 ja Kang Kek Ieu tuomittiin 35 vuodeksi vankilaan vuonna 2010.[48]

2010-luvulla maan tekstiiliteollisuuden työntekijät järjestivät mielenosoituksia, joissa he vaativat muun muassa palkankorotuksia. Mielenosoitukset kärjistyivät niin että tammikuussa 2014 ne kiellettiin, mikä johti väkivaltaisiin yhteenottoihin työläisten ja poliisin välillä.[61]

Vaikka Kambodžan kehitys monilla mittareilla on ollut positiivista, demokratian suhteen kehitys on mennyt huonompaan suuntaan. Pääministeri Hun Sen hallitsee maata yhä autoritaarisemmin ja diktatuurisemmin. Vuoden 2013 vaalit antoivat vielä toivoa demokraattisesta kehityksestä, kun ilmeisestä vilpistä huolimatta oppositio pääsi lähes tasoihin hallitsevan kansanpuolueen CPP:n kanssa. Kehitysapurahojen varmistamiseksi toteutetusta pohjimmiltaan näennäisestä demokratiasta on alettu luopua. Vuonna 2017 tärkeimmän oppositiopuolueen CNRP.n toiminta kiellettiin ja sen johtaja pidätettiin. Lukuisia journalisteja ja ihmisoikeusaktivisteja on pidätetty tai karkotettu maasta, itsenäisiä radiokanavia ja vapaata lehdistöä on rajoitettu. Brittilehti The Guardian luonnehti Hun Senia "täysivaltaiseksi diktaattoriksi".[62]

Politiikka

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Kambodžan politiikka
Kambodžan kuningas Norodom Sihamoni.

Valtiomuoto ja hallinto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kambodža on perustuslaillinen monarkia, jota johtaa pääministeri. Valtionpäämies on kuningas, mutta hän puuttuu harvoin suoraan politiikkaan.[63] Nykyinen kuningas on Norodom Sihamoni, joka nousi valtaistuimelle vuonna 2004, kun hänen isänsä Norodom Sihanouk jäi eläkkeelle.[64] Käytännössä kuninkaalla ei ole mitään todellista poliittista valtaa.[65]

Hun Sen, Kambodžan pääministeri vuodesta 1985.

Maan lakiasäätävät elimet ovat 58-jäseninen senaatti ja 123-jäseninen alahuone. Senaatin jäsenistä kuningas nimittää kaksi, alahuone valitsee kaksi ja 57 valitaan kunnallisvaltuustojen ja parlamentaarikkojen äänestyksen perusteella. Alahuone valitaan yleisin vaalein viiden vuoden välein.[1] Perustuslaki takaa monipuoluejärjestelmän, mutta käytännössä suurin osa puolueista on pieniä eikä niillä ole juurikaan valtaa.[66] Alahuoneen vaalien jälkeen alahuone ehdottaa suurimman ryhmän tai koalition puheenjohtajaa pääministeriksi, ja kuningas vahvistaa valinnan. Pääministeri ehdottaa muita ministereitä ja kuningas nimittää heidät.[1] Vuoden 2013 vaalien jälkeen pääministeri on Hun Sen

Kambodža on näennäisesti monipuoluejärjestelmä, sillä pääministeri Hun Senin johtama Kambodžan kansanpuolue CPP on 2010-luvulla noussut de facto yksinvaltaiseen asemaan.[67] Puolue voitti vuoden 2018 vaaleissa kaikki parlamentin 125 paikkaa. Vaaleissa ei ollut lainkaan pääoppositiopuolueen Kambodžan kansallisen pelastuksen puolueen ehdokkaita, sillä puolue oli kielletty edellisenä vuonna ja sen johtaja oli vankilassa odottamassa tuomiota maanpetoksesta. Vaaleissa oli hallitsevan puolueen lisäksi ehdokkaita tuntemattomista pienpuolueista. Länsimaat, oppositio ja ihmisoikeusjärjestöt pitivät vaaleja epäuskottavina ja vilpillisinä.[68]

Suurin osa vallasta on keskittynyt Hun Senin käsiin, ja vain hänen lähipiirinsä edustajilla on jonkinlaista merkitystä valtionpolitiikassa. Hän on myös kasvattamassa pojastansa, Hun Manetista jatkajaansa.[67] Hun Senin puolue on keskittynyt erityisesti johtajiensa ja lähiliittolaisten etujen ajamiseen. Se perusti vuonna 2018 pienille puolueille tarkoitetun neuvoa-antavan neuvoston, jonka vaikutus on kuitenkin marginaalinen.[69]

Oikeuslaitos

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oikeuslaitos muodostuu korkeimmasta oikeudesta, alioikeuksista ja erityistuomioistuimesta, joka käsittelee Punaisten khmerien hallinnon aikana tehtyjä vakavia rikoksia.[59] Erillistuomioistuimen toimintaan osallistuu myös ulkomaalaisia tuomareita, ja YK oli mukana sen perustamisessa, mutta ei puutu sen toimintaan.[70]

Kambodžan oikeuslaitoksen on täysin lainsäätäjien ohjailtavissa, joten hallitus on käyttänyt sitä 2010- ja 2020-luvuilla opposition ja toisinajattelijoiden sortamiseen, ja oppositiojohtaja Sam Rainsy on esimerkiksi tuomittu useita kertoja poissaolevana vankeuteen.[71]

Asevoimat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kambodžan asevoimat muodostuvat maavoimista, ilmavoimista ja laivastosta. Vuoden 2006 lain mukaan 18–30-vuotiaat miehet ovat asevelvollisia, ja heidät on velvoitettu 18 kuukauden varusmiespalvelukseen.[1] Asevoimat kärsivät rahapulasta, jota se on yrittänyt paikata myymällä vartiointipalveluita ja pyytämällä yksityisiä lahjoituksia. Kansainväliset tarkkailijat ja ihmisoikeusryhmät pitävät kehitystä huolestuttavana.[72]

Hallinnollinen jako

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kambodža jaetaan 20 maakuntaan (ខេត្ត – khet) ja neljään maakunnantasoiseen kuntaan (ក្រុង – krong). Maakunnat jaetaan edelleen piirikuntiin (srok), jotka vuorostaan jaetaan kuntiin (khum). Kunnat jaetaan piireihin (khan) ja edelleen kortteleihin (sangkat).[73]

Kunnat on merkitty tähdellä (*).[74]

Kambodžan kartta
Kambodžan maakunnat[74][75]
Nimi Pinta-ala (km2) Väkiluku (2019) Kartalla
Bântéay Méancheăy 6 200 861 883 1
Băt Dâmbâng 12 200 997 169 2
Kâmpóng Cham 9 400 899 791 3
Kâmpóng Chhnăng 5 400 527 027 4
Kâmpóng Spœ 7 000 877 523 5
Kâmpóng Thum 12 900 681 549 6
Kâmpôt 4 700 593 829 7
Kândal 3 600 1 201 581 8
Kaôh Kông 11 000 125 902 9
Kêb* 160 42 665 10
Krâchéh 11 800 374 755 11
Môndôl Kiri 13 600 92 213 12
Ŏtâr Méancheăy 6 600 276 038 13
Pailĭn* 1 100 75 112 14
Phnom Penh* (Phnum Pénh) 375 2 281 951 15
Sihanoukville* (Preăh Seihânŭ) 2 500 310 072 16
Preăh Vihéar 13 900 254 827 17
Poŭthĭsăt 12 500 419 952 18
Prey Vêng 4 700 1 057 720 19
Rôtanak Kiri 11 700 217 453 20
Siĕm Réab 11 400 1 014 234 21
Stŏeng Trêng 12 000 165 713 22
Svay Riĕng 2 800 525 497 23
Takêv 3 500 900 914 24

Talous

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Kambodžan talous
Kambodžalaisnainen riisipellolla.
Angkor Wat

Talouskasvu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kambodžan talous on kasvanut voimakkaasti 1990-luvun alusta lähtien. Maan talouskasvu oli vuosina 1998–2019 keskimäärin 7,7 prosenttia vuodessa, mikä teki maasta yhden maailman nopeimmin kasvavista talouksista.[76] Kambodžan bruttokansantuote oli Kansainvälisen valuuttarahaston tilastojen mukaan vuonna 2022 noin 1 770 Yhdysvaltain dollaria asukasta kohden.[5] Maailmanpankki luokittelee maan talouskasvun ansiosta alemman keskiluokan maaksi ja arvioi maan saavuttuvan vuoteen 2030 mennessä ylemmän keskiluokan.[76]

Alat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tekstiiliteollisuus ja turismi ovat talouskasvun tärkeimmät vauhdittajat.[76] Kambodžan teollisuustuotanto oli vielä 1990-luvun puolivälissä hyvin pientä, mutta sen jälkeen monet kehittyneemmät valtiot ovat panostaneet maan vaateteollisuuteen.[77] Kambodžan vienti on voimakkaasti keskittynyt vaatteisiin, joiden osuus koko viennistä oli vuonna 2019 noin 80 prosenttia.[78] Suurin tuontituote oli puolestaan tekstiilit, jotka menivät vaateteollisuuden käyttöön.[79] Tärkeimmät vientimaat olivat Yhdysvallat, Japani, Saksa, Britannia ja Kiina.[77] Tuontitavarasta noin 90 prosenttia tuodaan Aasian maista.[79] Kiinan, Vietnamin ja Thaimaan osuus oli vuonna 2016 yli 50 prosenttia.[80]

Matkailu on maan toiseksi suurin kovan valuutan lähde vaateteollisuuden jälkeen.[59] Vuonna 2019 maassa vieraili 6,6 miljoonaa turistia.[4] Alan kasvu on ollut nopeaa, sillä miljoonan vierailijan raja ylittyi ensimmäisen kerran 2004.[81] Valtaosa maahan saapuvista matkailijoista vierailee Angkorissa tai Phnom Penhissä; myös uudistunut Siĕm Réabin kaupunki on tärkeä kohde. Matkailu on tuonut paljon hyvää Kambodžalle: se on luonut uusia taloudellisia mahdollisuuksia, auttanut maan kulttuurielämää ja lisännyt optimismia,[82] mutta toisaalta Kambodža on myös seksiturismin tärkeä kohdemaa – erityistä huolta on esitetty lapsiprostituoitujen ja prostituutiohon pakotettujen kohtalosta.[83]

Vuonna 2019 maatalous työllisti 32 prosenttia työvoimasta, kun vielä 2011 maatalouden osuus työvoimasta oli 56 prosenttia.[78] Bruttokansantuotteesta maatalouden osuus vuonna 2022 oli 22,8 prosenttia. Maatalouden tärkeimpiin tuotteisiin kuuluvat riisi, kumi, maissi, vihannekset, cashew-pähkinät, tapioka, tupakka ja silkki.[4] Maan vilja-aittoja ovat Kâmpóng Thum, Krâchéh, Môndôl Kiri, Preăh Vihéar ja Rôtanak Kiri.[84]

Kambodžan kaivannaistoiminta on varsin alikehittynyttä, ja pääosa kaivoksista on pienimuotoisia louhoksia, joista saadaan rakennusmateriaaleja. Maassa on kuitenkin myös tuhansia käsityönä tehtäviä kulta- ja jalokivikaivoksia.[85] Maan vesiltä löytyi vuonna 2005 öljyä ja maakaasua, mutta kaupallisen toiminnan aloitusta on siirretty useita kertoja. Vuonna 2020 singaporelainen KrisEnergy pumppasi ensimmäisen erän raakaöljyä.[59][4] Tuotanto kuitenkin keskeyti pian yrityksen ajauduttua selvitystilaan.[86]

Rahapolitiikka

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kambodžan valuutta on nimeltään riel. Yleisesti käytetään myös Yhdysvaltain dollareita ja Thaimaan rajalla Thaimaan bahteja.[87] Kambodža on ollut pitkään voimakkaan dollarisoitunut, mutta hallinto on pyrkinyt 2010-luvulta lähtien vahvistamaan rielin asemaa. Kambodžan keskuspankki laski vuoden 2019 ensimmäisen 11 kuukauden aikana liikkeelle 3,4 biljoonaa rieliä. Keskuspankki vaati myös, että vuoden 2019 loppuun mennessä jokaisen pankin lainoista vähintään kymmenes on tehty rieleillä. Muutokset ovat tehonneet, sillä liikkeessä olevien rielien määrä kasvoi vuonna 2019 yli 31 prosentilla.[88] Keskuspankin arvion mukaan vielä vuonna 2021 dollarien osuus oli kuitenkin yli 80 prosenttia, mikä heikentää keskuspankin mahdollisuuksia vaikuttaa rahavarantoon tai korkoprosentteihin.[89]

Köyhyys ja talouden haasteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kambodža on pystynyt 1990-luvun alun jälkeen vähentämään selvästi köyhyyttä, ja tuona aikana miljoona ovat nousseet pois äärimmäisestä köyhyydestä. Onnistumisen taustalla ovat talouskasvu, joka on hyödyttänyt lähes koko väestö, ja julkisten palveluiden leivttäminen myös syrjäisempiin alueisiin.[90] Vuonna 2020 asetetun köyhyysrajan mukaan noin 18 prosenttia kambodžalaisista asui edelleen köyhyydessä. Osuus on pienimmillään Phnom Penhissä (4,2 prosenttia), mutta maaseudulla köyhyien osuus on 22,8 prosenttia. Köyhien määrä laski 2009–2019 noin 1,6 prosentilla vuodessa.[76]

Kambodžan väestöltä puuttuu kunnollinen koulutus etenkin köyhällä maaseudulla, jonka infrastruktuuri on lähes olematon. Pelko poliittisesta epätasapainoisuudesta ja korruptiosta ovat hidastaneet ulkomaisia investointeja. Vuosina 2004–2009 ulkomaiset investoinnit kuitenkin kasvoivat 12-kertaisiksi.[59]

Laajalle levinnyt korruptio on suuri ongelma. Vuonna 2010 maa sijoittui 178 maan joukossa sijalle 154 Transparency Internationalin korruptiolistalla. Korruption vastainen laki valmistui 15 vuoden valmistelun jälkeen. Pääministeri perusti korruptionvastaisen yksikön, mutta sen tehokkuutta epäiltiin yleisesti.[91]

Energia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kambodža tuottaa suurimman osan kuluttamastaan sähköstä itse – vuonna 2007 sitä tuotettiin 1,272 miljardia kilowattituntia.[1] Maan sähköistysaste on toistaiseksi kuitenkin Aasian pienimpiä, ja vain 12 prosentilla kotitalouksista on sähköt. Sähkön hinta on maailman korkeimpia, maaseudulla jopa 0,90 Yhdysvaltojen dollaria kilowattitunnilta. Monet sähkövoimalat toimivat dieselillä, mutta suunnitelmiin kuuluu joidenkin korvaaminen raskasta polttoöljyä käyttävillä laitoksilla ja halvan sähkön ostaminen Vietnamista ja Thaimaasta. Myös vesivoiman lisärakentaminen on suunnitteilla. Ilman sähköä elävät kotitaloudet tuottavat pääosan energiastaan polttamalla biomassaa: polttopuuta ja puuhiiltä.[92]

Liikenne

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Liikennettä Phnom Penhissä.

Kambodžan liikenneverkostoa on 2010-luvulla kehitetty selvästi, ja varsinkin maaseudulle on rakennettu uusia teitä. Tiet ovat silti monesti usein heikossa kunnossa, ja niiden ylläpito on riittämätöntä.[93] Teiden kunto vaihtelee myös vuodenajan mukaan, ja sadekaudella tieverkoston laatu on erityisen huono. Tulvat aiheuttavat silttikerrostumia sekä huuhtovat teitä.[94] Paikalliset käyttävät liikkumiseen yleensä autoja, moottoripyöriä tai busseja. Polkupyöräriksojen eli cyclojen käyttö on vähentynyt merkittävästi 2000-luvulla.[95]

Kambodžan laaja vesitieverkko on ollut kaupankäynnin kannalta historiallisesti tärkeä ja muodostaa edelleen merkittävän osan maan liikennejärjestelmää. Mekongjoki ja Tonle Sap ovat ympäri vuoden liikennöitävissä, ja yhteensä maassa on noin 1 900 kilometriä vesiteitä.[94] Pääkaupungista Phom Penhistä on säännöllinen yhteys Siĕm Réabiin, josta voi jatkaa Băt Dâmbângiin.[94] Kambodžan tärkein rahtisatama on Sihanoukvillessä.[96]

Siirtomaa-aikana rakennetut rautatiet pääosin tuhottiin punakhmerien aikana. Jäljelle jääneitä on sen jälkeen hitaasti kunnostettu. Phnom Penhin ja Sihanoukvillen välinen matkustajaliikenne avattiin uudestaan 2016.[97] Pohjoinen linja kulkee puolestaan Phnom Penhistä Thaimaan rajalle Paôy Pêtiin.[94]

Kambodžassa on kolme toimivaa lentoasemaa, Phnom Penhin kansainvälinen lentoasema, Siĕm Réabin kansainvälinen lentoasema ja Sihanoukin lentoasema. Merkittävimmät lentoyhtiöt ovat Camboria Airways, Cambodia Angkor Air ja Lanmei Airlines, mutta Kambodžan lentoyhtiöt ovat usein lyhytikäisiä.[94] Vuonna 2017 sekä Phnom Penhin että Siĕm Réabin kautta kulki noin 4,2 miljoonaa matkustajaa.[98]

Tietoliikenne

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kambodžan puhelinlinjoja tuhottiin laajasti punaisten khmerien hallinnon aikana, ja verkon korjaaminen kesti sen jälkeen kauan.[99] Maan kännykkä- ja laajakaistaliittymien määrä on kasvanut 2010-luvulla nopeasti. Vuonna 2022 laajakaistaliittymiä oli 17,9 miljoonaa eli enemmän kuin maassa on asukkaita. Vuodesta 2016 määrä on kasvanut 120 prosentilla.[100][101]

Vuonna 2022 internetiä käytti 78,8 prosenttia kambodžalaisista, 26,2 prosenttia enemmän kuin edellisenä vuotena. Internetiin pääsyä rajoittaa heikko infrastruktuuri, ja esimerkiksi laajat sähkökatkot vaikeuttavat tietoliikenneyhtiöiden toimintaa. Syrjäisillä maaseutualueilla internetin nopeus saattaa olla hyvin heikko. Maa solmi vuonna 2020 Huawein kanssa sopimuksen 5G-verkon rakentamisesta.[102]

Väestö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Kambodžan väestö
Therevada-buddhalainen munkki.

Väestörakenne

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kambodžan väkiluku maan vuoden 2019 väestönlaskennan mukaan oli 15 552 221.[2] Väestönkasvu oli tuolloin tilastojen mukaan 1,4 prosenttia. Kasvu on hidastunut kokonaishedelmällisluvun laskun ja maastamuuton seurauksena.[3] Kambodžan kaupungistunut voimakkaasti 2000-luvulla. Vuonna 2008 kaupungeissa asui 19,5 prosenttia kansasta, mutta vuonna 2019 osuus oli noussut 39,4 prosenttiin. Kaupunkien väkiluku nousi samalla 2,6 miljoonasta 6,1 miljoonaa, mutta maaseudun väkiluku laski 10,8 miljoonasta 9,4 miljoonaan.[75]

Kambodža on Kaakkois-Aasian maaksi hyvin homogeeninen valtio, sillä sen väestöstä ylivoimainen enemmistö on khmerejä, puhuu khmerin kieltä ja on buddhalaisia. Khmerien osuus väestöstä on 90 prosenttia.[103] Khmer on valtion virallinen kieli. Vähemmistöihin kuuluvat kiinalaiset, vietnamilaiset, chamit ja khmer loeut. Mekongjoen varrella pääkaupungin pohjoispuolella asuvat chamit ovat merkittävin vähemmistö; chamit polveutuvat muinaisen Champa-kuningaskunnan asukkaista ja he omaksuivat islaminuskon malaijeilta. Heitä vainottiin pahoin punakhmerien aikaan. Kambodžan kiinalaiset ovat pääosin sulautuneet valtaväestöön, mutta vietnamilaiset ovat säilyttäneet oman kulttuurinsa. Khmer loeut ovat vuorostaan maan koillisosassa asuvia vuoristoheimoja, joita on noin 20.[104]

Kaikkiaan maassa puhutaan 22 kieltä.[105] Khmerin kieli kuuluu austroaasialaisten kielten mon-khmer-ryhmään ja sitä kirjoitetaan omalla aakkostollaan.[106] Khmerin puhujien osuus kansasta vuonna 2019 oli 95,8 prosenttia. Kiinaa puhui 0,6 ja vietnamia 0,5 prosenttia.[107] Ranskan kieli on yleisin vieras kieli, jota myös opetetaan kouluissa ja yliopistoissa ja käytetään hallinnossa. Nuoret kambodžalaiset ovat kuitenkin 2000-luvulla siirtyneet käyttämään englantia, ja sen asema onkin vahvistumassa.[7]

Theravada-buddhalaisuus, jota punakhmerit sortivat, on jälleen maan pääuskonto. Vuoden 2019 tilastojen perusteella 97,1 prosenttia on buddhalaisia, 2,0 prosenttia muslimeita, 0,3 prosenttia kristittyjä ja 0,5 prosenttia muita.[108] Buddhalaisuuteen on sekoittunut perinteistä animismia ja esi-isien palvontaa. Buddhalaisilla temppeleillä (wat) on ollut maan historian aika merkittävä rooli paikallisina kulttuuri- ja koulutuskeskuksina, mutta valtaosa niistä tuhottiin punakhmerien aikana. Nyt buddhalaisuus on kirjattu maan perustuslakiin valtionuskonnoksi. Islaminuskoisia ovat lähinnä chamit, pieni kristitty vähemmistö asuu Phnom Penhissä ja muissa suurissa kaupungeissa ja vuoristoheimot harjoittavat animismia.[109]

Valtaosa kambodžalaisista on omavaraismaanviljelijöitä, jotka asuvat pienissä kylissä. Vuoristoheimot harjoittavat kaskiviljelyä. Köyhyys, aliravitsemus ja taudit ovat syrjäisellä maaseudulla edelleen yleisiä.[104]

Suurimmat kaupungit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2010 arvioitiin, että kymmenessä kaupungissa oli yli 50 000 asukasta. Suurimpien kaupunkien järjestys oli muuttunut oleellisesti kymmenessä vuodessa.[110]

Pääkaupunki Phnom Penh oli aikanaan ”Aasian helmi”. Se kärsi sisällissodasta pahoin, mutta on toipumassa hyvää vauhtia.[111] Toiseksi suurimmassa kaupungissa Băt Dâmbângissa on säilynyt hyvin siirtomaa-ajan ranskalaista arkkitehtuuria.[112] Sihanoukville on moderni satamakaupunki, jonka hiekkarannat houkuttelevat sekä koti- että ulkomaisia matkailijoita.[113] Siĕm Réab on tunnettu ennen kaikkea Angkorin raunioalueesta.[114] Kâmpóng Chhnăng on satamakaupunki Tonle Sap -joen varrella. Se on merkittävä kalasatama.[115]

Kambodžan suurimmat kaupungit
nimi hallintoalue väkiluku 2010[110]
Phnom Penh Phnom Penh 1 485 661
Băt Dâmbâng Băt Dâmbâng 190 090
Sihanoukville eli Preăh Seihânŭ Preăh Seihânŭ 152 873
Siĕm Réab Siĕm Réab 135 112
Kâmpóng Chhnăng Kâmpóng Chhnăng 92 488
Prey Vêng Prey Vêng 65 737
Kâmpóng Cham Kâmpóng Cham 63 139
Poŭthĭsăt Poŭthĭsăt 55 823
Takêv Takêv 55 252
Ta Khmau Kândal 50 091

Koulutus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kambodžassa on periaatteessa yhdeksän vuotta kestävä oppivelvollisuus.[59] Koulunkäynti on yleistynyt 2000-luvun kuluessa huomattavasti. Vuonna 2010 jo yli 90 prosenttia alakouluikäisistä kävi koulua. Luokalle jääminen ja koulun keskeyttäminen ovat kuitenkin ongelmia, ja yläkoulua kävi vain 32 prosenttia ikäluokasta.[116] Vuonna 2019 toisen asteen koulutukseen ilmoittautuneiden osuus oli 45,2 prosenttia ja korkeakoulutukseen 13,1 prosenttia; kumpikin lukema oli Kaakkos-Aasian matalin.[117]

Peruskouluverkko kattaa käytännössä koko Kambodžan, mutta toisen asteen koulutusta on tarjolla pääasiassa piirikuntien pääkaupungeissa. Korkeakoulutus keskittyy Phnom Penhiin ja joihinkin suurimpiin kaupunkeihin.[93] Kambodžassa on kymmenen julkista ja 29 yksityistä korkeakoulua.[118] Pol Potin valtakaudella koulut ja yliopistot suljettiin ja tuhottiin, suuri osa opettajista surmattiin ja monet eloonjääneistä livahtivat tilaisuuden tullen ulkomaille. Maan vanhin ja suurin korkeakoulu, Phnom Penhin yliopisto, avattiin uudelleen vaiheittain vuosina 1980–1988. Koulutusjärjestelmän jälleenrakennus aloitettiin opettajien koulutuksesta.[119]

Kansanterveys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2017 keskimääräinen eliniänodote oli 69,3 vuotta. Kymmenen vuotta aiemmin eliniänodote oli 64,7 vuotta.[120] Terveydenhoitojärjestelmä on puuttellinen jopa monissa maakuntien pääkaupungeissa.[93] Kansalaisten terveydentila onkin huonompi kuin monissa lähivaltioissa, mutta 2000-luvulla lapsi- ja äitiyskuolleisuus ovat laskeneet ja eliniänodote noussut. Maaseudulla keskeisimpiä haasteita ovat puhtaan juomaveden puute ja heikkotasoinen viemäristö sekä osaavien lääkäreiden ja kätilöiden puute. Kaupungeissa liikenneonnettomuudet aiheuttavat huomattavat määrät kuolintapauksia.[121]

Malaria on Kambodžan suurimpia terveysongelmia. Se vaivaa eniten maan itä- ja pohjoisosien metsäkylien asukkaita. Malarian esiintyvyys vaihtelee vuodesta toiseen sademäärän ja sen mukaan, paljonko ihmisiä toimii metsätehtävissä. Malarialääkkeiden huolimattoman käytön takia maahan on syntynyt malarialoispopulaatioita, jotka ovat resistantteja useimmille tunnetuille lääkkeille. Epidemian pahenemista koetetaan estää kyläneuvoloilla, joista saa diagnoosin ja lääkkeet nopeasti.[122] Vuonna 2011 malariaan kuoli 94, vuonna 2012 vain 47 henkeä.[123]

Denguekuume uhkaa pieniä lapsia kaupungeissa, vaikkakin se on harvinaistunut 2000-luvulla. AIDS-tilanne on puolestaan parantunut 1990-luvun jälkeen, jolloin suunnattiin terveyskampanjoita seksityöläisille, huumeiden käyttäjille ja homomiehille. Samalla myös HIV-testau ja antiretroviraalilääkitys mahdollisestettiin ympäri maata. HIV-esiintyvyys oli vuonna 2010 noin 0,8 prosenttia, kun se oli vuonna 1998 noin 2,4 prosenttia.[121] Muita vaarallisia tartuntatauteja ovat H5N1-lintuinfluenssa, ripuli, A-hepatiitti, lavantauti ja Japanin aivotulehdus.[1]

Monet ympäristötekijät vaikuttavat kambodžalaisten kansanterveyteen: pilaantunut pohjavesi, puun poltosta syntyvät pienhiukkaset sisä- ja kaupunki-ilmassa, jäämät maataloudessa käytetyistä hyönteismyrkyistä ja lannoitteista.[124] Väärennettyjen ja laimennettujen lääkkeiden käyttö on johtanut taudinaiheuttajien resistanttien kantojen syntymiseen.[125] Myös laajemmat ympäristöongelmat, kuten ilmaston lämpeneminen ja metsätuhot, aiheuttavat vaaroja ihmisten terveydelle.[126]

Kulttuuri

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Kambodžalainen kulttuuri

Kulttuurihistoria

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyisen Kambodžan kulttuurista voidaan erottaa kolme historiallista kerrostumaa: keskiajan klassinen khmer-kulttuuri, myöhempi theravada-buddhalainen kulttuuri ja uudempi ranskalainen siirtomaa-ajan perintö.[127] 1900-luvun jälkipuoliskon sotakausi ja anarkia olivat maan kulttuurielämälle tuhoisia, ja punakhmerien kansanmurhassa sai surmansa lukuisia taiteilijoita ja älymystön jäseniä. Vuosisadan loppupuolella tilanne on kuitenkin parantunut.[128]

Khmer-kulttuuri, joka kehittyi ja levittäytyi erityisesti Khmer-valtakunnan aikana, on vaikuttanut suuresti naapurimaihin Laosiin ja Thaimaahan. Khmerit ovat kehittäneet oman musiikkinsa, arkkitehtuurinsa ja veistostaiteensa.[129][130]

Punaisten khmerien vallan jäätyä taakse kambodžalaisista on tullut jälleen hyvin luokkatietoisia: avioliitot eri yhteiskuntaluokkien välillä ovat harvinaisia. Yhteiskuntaluokka määräytyy pääasiassa varallisuuden mukaan, ja sitä ilmentävät näyttävät korut ja asuntojen rakennusmateriaali: köyhimmillä on kaislakattoisia bambutaloja, varakkaammilla puutaloja ja yhteiskunnan kerma asuu kivitaloissa.[7]

Arkkitehtuuri ja kuvataide

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kambodžassa on säilynyt Angkor-kautta edeltäviä temppeliraunioita ja hindujumalia esittäviä kiviveistoksia,[131] mutta maan arkkitehtuurin tärkeimmät monumentit ovat Khmer-valtakunnan ajalta. Ensimmäiset valtakunnan arkkitehtuurin merkkiteokset (Preah Ko ja Bakong) rakennutti kuningas Indravarman I (877–889) silloiseen pääkaupunkiin Hariharalayaan. Indravarmanin seuraaja siirsi pääkaupungin Angkoriin. Angkorin tunnetuin ja loisteliain rakennus lienee kuitenkin maan lippuunkin kuvattu Angkor Watin temppeli, joka valmistui Suryavarman II:n hallituskaudella (1113–1150). Häntä seurannut Jayavarman VII kääntyi buddhalaisuuteen ja rakennutti uuden pääkaupungin Angkor Thomiin, jonka keskuksena on valtava Bayonin buddhalainen temppeli. Khmer-imperiumin arkkitehtuuri monimutkaistui ajan kuluessa ja varsinkin myöhemmät rakennukset peitettiin korkokuvin. Niihin kuvattiin usein Ramayanan ja Mahabharatan tapahtumia. Muut rakennukset olivat puisia ja tavallinen kansa asui pilareille nostetuissa, harjakattoisissa puurakennuksissa, joita on nykyäänkin Kambodžan maaseudulla.[132]

Siirtomaakaudella Ranskalla oli suuri vaikutus maan arkkitehtuuriin ja kuvataiteeseen.[133] Phnom Penhiin rakennettiin 1800-luvulta lähtien kanavia, puistokatuja ja runsaasti eurooppalaistyylisiä rakennuksia, aluksi tiilestä ja myöhemmin 1930-luvulta lähtien betonista, kuten kaupungin art deco -tyylinen kauppahalli Phsar Thom Thmei.[134] Itsenäistymisen jälkeen 1950-luvulla kuvataide ja arkkitehtuuri alkoivat jälleen hyödyntää vanhoja khmer-valtakunnan aikaisia aiheita ja ne valjastettiin luomaan uutta kansallista identiteettiä.[128] Viime vuosina maan urbaani maisema on muuttunut nopeaan tahtiin usein ilman keskitettyä suunnittelua.[135]

Kambodžan käsityötaide on jakautunut aiemmin toisaalta maaseudun käyttötaiteeseen ja hoville tarkoitettuun taiteeseen. Viime vuosina käsityöt ovat kokeneet uuden nousun.[136] Perinteisiin taiteisiin kuuluvat muun muassa tekstiilitaide, temppelien seinämaalaukset ja puukoristelut sekä korien, naamioiden ja korujen valmistus.[137]

Elokuva

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kotimainen elokuvateollisuus syntyi ja kukoisti Kambodžassa 1950- ja 1960-luvulla. Maassa oli nuoria, ulkomailla opiskelleita ohjaajia, ja maahan perustettiin useita tuotantoyhtiöitä ja runsaasti elokuvateattereita.[138] Punaisten khmerien kaudella elokuvia ei juuri näytetty, monet ohjaajat ja näyttelijät surmattiin ja elokuvateollisuus näivettyi.[139]

Kotimainen elokuvateollisuus elpyi 1980-luvulla, kun sosialistiseen realismiin kyllästynyt yleisö alkoi suosia lähihistoriaa ja romantiikkaa kuvaavia elokuvia. Ulkomaalaiset elokuvat jyräsivät ne pian alleen, ja uusi nousu koettiin vasta 1990-luvun loppupuolella. Silti jo aiemmin esimerkiksi ohjaaja Panh Rithy saavutti kansainvälistä menestystä, ja hänen ensimmäinen pitkä elokuvansa Nainen riisipellolla esitettiin Cannesin elokuvajuhlilla. Vuonna 2001 ohjaaja Fay Sam Angin teos Kon Pouh Keng Kang menestyi ja lisäsi kambodžalaisen elokuvan suosiota laajemminkin.[140] Maan elokuvateollisuus kärsii edelleen piratismista ja huonolaatuisesta tuotannosta. Kambodžassa on kuvattu useita ulkomaisia elokuvia, joista tunnetuimpiin kuulunevat Tomb Raider (2000), City of Ghosts (2001) ja Tiikeriveljekset (2004).[141]

Esittävät taiteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Perinteinen khmerien tanssi.

Muinaisen khmer-musiikki- ja taideperinteen ymmärtäminen on tärkeää koko Kaakkois-Aasian kannalta, koska khmer-valtakunta toimi alueen kulttuurien sulatusuunina puolen vuosituhannen ajan. Kambodžan musiikissa on edelleen nähtävissä muun muassa indonesialaisia vaikutteita ja sillä on paljon yhteyksiä Thaimaan, Laosin ja Burman musiikkiperinteisiin.[142] Monet instrumentit ovat sidoksissa uskonnollisiin tai maallisiin juhliin, eikä niitä yleensä soiteta yksinään. Yleisimmät orkesterikokoonpanot ovat pinpeat, johon kuuluu vähintään kahdeksan instrumenttia ja joka säestää esimerkiksi varjoteatteria, kuninkaallisia tansseja tai festivaaleja,[143] ja nykyisin tunnetuin orkesteri mohori, jota käytetään esimerkiksi juhlissa, radiossa tai säestämään länsimaista populaarimusiikkia.[144] Pinpeat perustuu gongien ja ksylofonien kaltaisiin lyömäsoittimiin.[143]

Modernin, muinaisen ja klassisen musiikin erottaminen toisistaan on vaikeaa, sillä kambodžalaisessa elävässä musiikissa sekoittuu kansanmusiikkia, uskonnollisia melodioita ja maan itäosien etnisten vähemmistöjen musiikkia.[145] Klassiset musiikkimuodot ovat pääosin yhteneviä thaimaalaisen perinteen kanssa, vaikka joitakin alkuperäisiä khmer-musiikkiperinteitä lieneekin säilynyt. Esimerkiksi seremoniallinen pinpeat-orkesterimuoto on thaimaalaisen pi phat -orkesterin vastine. Myös klassinen tanssi on Thaimaan kautta omaksuttu, mutta toisaalta thaimaalainen klassinen tanssiperinne lainattiin aiemmin khmer-valtakunnalta Angkorin valtauksen yhteydessä.[128]

Nang sbek -varjoteatteria on esitetty Angkorin ajoilta lähtien ja sitä säestää pinpeat-orkesteri. Maaseudulla yleinen varjoteatterin muunnos on ainoa perinteisen teatterin muoto, johon kuuluu puhetta. Vaikka suurin osa maan perinteisistä tansseista on hävinnyt, osa niistä koki 1800-luvulla renessanssin. Suurin osa tansseista kuvaa Ramayana-eepoksen khmer-version (Reamker) tarinoita tai kansanlegendoja. Niissä käytetään naamioita ja värikkäitä asuja ja niitä säestävät kuoro ja useat erilaiset soittimet.[146] Tärkein tanssiryhmä lienee kuninkaallinen ”baletti”, kuten Thaimaassakin. Alun perin sen ohjelmistoon kuului ainoastaan lakhon khol -tanssi, joka kuvaa Ramayanan tapahtumia ja joka on miesten esittämää. 1950-luvulla alkunsa sai kulttuurin khmeriläistämisen yhteydessä apsaroiden tanssi, jonka esittäjien korut ja kruunut kopioitiin Angkor Watin seinäreliefeistä.[147]

Keittiö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ruokaa myynnissä kambodžalaisella torilla.
Prahok-ateria: banaaninlehdessä valmistettua prahok-tahnaa, riisiä ja vihanneksia.

Kambodžalaisessa keittiössä yhdistyy piirteitä Thaimaan, Intian ja Kiinan ruokakulttuureista, mutta myös ranskalaiset ja myöhemmin vietnamilaiset ovat tuoneet omat mausteensa maan keittiöön. Tärkein ruoka-aine on riisi, jota saatetaan syödä kolme kertaa päivässä. Sen vaihtoehtona ovat nuudelit. Merkittävin proteiininlähde ovat kala ja muut merenelävät, joita saadaan meren lisäksi etenkin Tônlé Sab -järvestä. Myös lihaa (nautaa, sikaa ja kanaa) syödään jonkin verran, mutta vähemmän, ja usein sitä käytetään pikemminkin vain mausteena. Tuoreita kasviksia ja hedelmiä syödään runsaasti ja rasvaa on hyvin vähän.[148][149]

Oman makunsa khmer-keittiölle antavat limettimehu, kookosmaito ja fermentoitu, voimakkaan hajuinen kalatahna (prahok). Yleisiin mausteisiin kuuluvat myös kurkuma, galangal-juuri, valkosipuli, sitruunaruoho, tamarindi ja inkivääri.[148][7] Monimutkainen kroeung-mausteseos toimii pohjana valtaosalle ruokalajeista ja keittiö perustuukin etenkin mausteiden ja aromaattisten yrttien tuomiin makuihin.[149]

Kirjallisuus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varhaisimmat Kambodžassa kirjoitetut teokset olivat Angkor-kaudella 800–1200-luvuilla palmunlehdille laadittuja sanskritinkielisiä tekstejä. Myös buddhalaisia kirjoituksia ja jataka-kertomuksia tuotettiin tällöin säännöllisesti. Vanhin säilynyt khmerinkielinen teos on vuorostaan Ramayana-eepoksen khmer-versio Reamker, jonka tapahtumia kuvataan yleisesti maan taiteessa ja musiikissa. 1600-luvulla syntyivät buddhalaisten munkkien chbap-runous ja runomuotoiset jataka-tarinoita eteenpäin välittävät satra lbaeng -romaanit.[150]

Ranskan siirtomaa-ajalla 1800-luvulla syntyi moderni kambodžalainen kirjallisuus, joka keskittyi kuitenkin edelleen klassisiin aiheisiin. Khmer-aakkostoa käytettiin kirjapainossa ensi kerran vasta 1908 Pantan Ta Mas -teoksen julkaisun myötä. 1930- ja 1940-luvuilla alettiin julkaista runsaasti novelleja, näytelmiä ja romaaneja lehdissä, ja vasta tällöin kirjallisuutta alettiin pitää taidemuotona.[151] Vuosina 1938–1972 ilmestyikin jo yhteensä yli tuhat romaania.[152]

Punakhmerien aikana 1970-luvun lopussa kirjallinen toiminta oli vähäistä, mutta ajan kärsimys on inspiroinut monia ulkomailla asuvia khmer-kirjailijoita. Kansantasavallan aikaan 1980-luvulla kirjallisuus keskittyi käsittelemään virallisesti hyväksyttyjä teemoja, sotaa ja sosialismia. Sensuuri hellitti vuonna 1989 ja 1990-luvulla sanomalehtien yleistymisellä oli suuri vaikutus kirjallisuuteen, joka keskittyi viihteeseen mutta tuotti myös yhteiskunnallisia huomioita.[152] Lukemisharrastus on yleistynyt, mutta markkinoita hallitsevat sotaa edeltävät romaaniklassikot. Uudet julkaisut ovat pienimuotoisia.[153]

Tiedotusvälineet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valtion yleisradioyhtiö TVK ylläpitää radio- ja televisiokanavia. Maassa toimii myös kuusi yksityistä televisio- ja kolme radioasemaa, joista yksi yhteistyössä Phnom Penhin kaupungin kanssa. Päivittäin ilmestyy kaksi khmerinkielistä ja kaksi englanninkielistä sanomalehteä. Monet kambodžalaisista lehdistä ja televisioasemista ovat riippuvaisia puolueiden taloudellisesta tuesta. Pääministeri on luvannut, ettei toimittajia rangaista mielipiteiden ilmaisemisesta, mutta Toimittajat ilman rajoja -järjestö on raportoinut useista syytteistä ja vankeustuomioista. Virkamiesten loukkaaminen ja väärän tiedon levittäminen on rangaistavaa. Internetin tai satelliittivastaanottimien käyttöä ei ole rajoitettu, ja naapurimaiden radiolähetykset ovat seurattavissa.[154]

Sananvapauden ja lehdistönvapauden tila on jatkuvasti heikentynyt Kambodžassa; riippumattomia lehtiä on lopetettu, sensuuria on tiukennettu ja journalisteja on pidätetty. Toimittajat ilman rajoja -järjestön lehdistönvapauden listauksessa vuonna 2018 Kambodža oli sijaluvulla 143 kaikkiaan 180 maasta.[155]

Urheilu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kambodža on osallistunut kesäolympialaisiin vuodesta 1964, yleensä alle 10 hengen joukkueella. Maa ei ole saanut mitaleita.[156] Kambodžan jalkapallomaajoukkue ei ole kertaakaan esiintynyt MM-kisoissa. Aasian kisoissa se sijoittui neljänneksi vuonna 1972. FIFAn rankingissa lokakuussa 2010 maa oli sijalla 182. Maassa on 65 jalkapalloseuraa ja niissä 5 511 rekisteröityä pelaajaa.[157]

Jalkapallon lisäksi erilaiset kamppailulajit ovat suosittuja. Bokator on khmerien muinainen kamppailulaji, jonka on sanottu olevan kaakkoisaasialaisten potkunyrkkeilylajien edeltäjä. Angkor Watissa on kohokuvia, jotka esittävät bokatorottelijoita. Se oli muinaisten khmerien armeijan lähitaistelulaji, ja kehitetty taistelukentille. Pradal serey on perinteinen khmerien nyrkkeilylaji, josta on todisteita jo 800-luvulta. Se on nykyäänkin suosittu urheilumuoto, ja siinä voittaja selviää joko tyrmäyksellä tai tuomariäänin. Khmerien perinteinen paini on kolmieräinen, ja ottelun voi voittaa selätyksellä. Perinteisiä kamppailuja järjestetään kambodžalaisena uutenavuotena ja muina perinteisinä juhlapäivinä.[158]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • BTI 2022 Country Report — Cambodia (pdf) 2022. Gütersloh: Bertelsmann Stiftung. Viitattu 29.1.2023. (englanniksi)
  • Brown, Ian: Cambodia: An Oxfam Country Profile. Oxfam, 2000. ISBN 0-85598-430-9 Google-kirjat (viitattu 9.5.2011). (englanniksi)
  • Cambodia Country Report (pdf) 2016. Gütersloh: Bertelsmann Stiftung. Arkistoitu 26.2.2018. Viitattu 25.2.2018. (englanniksi)
  • Chandler, David P. & Overton, Leonard C: Cambodia Encyclopædia Britannica. 19.10.2022. Viitattu 5.1.2023. (englanniksi)
  • Colet, John & Eliot, Joshua: Footprint Cambodia Handbook. Footprint Travel Guides, 2002. ISBN 978-1-9034-7140-1
  • Final General Population Census 2019 (PDF) 10/2020. Phnom Penh, Kambodža: National Institute of Statistics, Ministry of Planning. Viitattu 19.1.2023. (englanniksi)
  • Heikkilä-Horn, Marja-Leena: Kaakkois-Aasia eilen ja tänään. Helsinki: Yliopistopaino, 1991. ISBN 951-570-084-1
  • Heikkilä-Horn, Marja-Leena & Miettinen, Jukka O.: Kaakkois-Aasia: Historia ja kulttuurit. Helsinki: Otava, 2000 (2. painos 2005). ISBN 951-1-15771-X
  • Sheehan, Sean & Cooke, Barbara: Cambodia. Marshall Cavendish, 2007. ISBN 978-0761420712 Google-kirjat (viitattu 11.12.2010). (englanniksi)
  • Stark, Miriam T.: "Pre-Angkorian and Angkorian Cambodia" teoksessa Glover, Ian & Bellwood, Peter: Southeast Asia. From prehistory to history, s. 89–119. New York: Routledge Curzon Press, 2004. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 2.1.2011). (englanniksi) (Arkistoitu – Internet Archive)
  • Swann, Win: 21st century Cambodia: view and vision. Global Vision Publishing, 2009. ISBN 8182202787 Google-kirjat (viitattu 7.1.2011). (englanniksi)

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e f g Cambodia The World Factbook. Washington, DC: Central Intelligence Agency. (englanniksi)
  2. ↑ a b Final General Population Census 2019, s. 15.
  3. ↑ a b Final General Population Census 2019, s. 16.
  4. ↑ a b c d e f g Cambodia: Economic Outline 10/2022. Lloyds Bank. Viitattu 19.1.2023. (englanniksi)
  5. ↑ a b Cambodia International Monetary Fund. Viitattu 29.1.2023. (englanniksi)
  6. ↑ Human Development Report 2020. UNDP.org (englanniksi)
  7. ↑ a b c d e f Marston, John: Cambodia Countries and Their Cultures. Viitattu 11.12.2010. (englanniksi)
  8. ↑ Mazzeo, Donatella & Antonini, Chiara Silvi: Ancient Cambodia, s. 52. Grosset & Dunlap, 1978.
  9. ↑ a b c Sheehan & Cooke 2007, s. 25.
  10. ↑ a b Colet & Eliot 2002, s. 171
  11. ↑ Heikkilä-Horn 1991, s. 30.
  12. ↑ Topography Cambodia: A Country Study. Washington: GPO for the Library of Congress, 1987. (englanniksi)
  13. ↑ Geology, oil and gas fields of the Asia Pasific region ((plate 2 of 3)) 1999. US Geological Survey. Arkistoitu 4.6.2011. Viitattu 6.1.2011. (englanniksi)
  14. ↑ Minerals Invest in Cambodia. Arkistoitu 13.7.2011. Viitattu 2.2.2011. (englanniksi)
  15. ↑ Cambodia Ecological Zones (mukana kartta) FAO. Arkistoitu 23.2.2014. Viitattu 6.1.2011. (englanniksi)
  16. ↑ Forest Resources Assesment 2000 Main Report (8 Mb, latautuu hitaasti) FAO. Viitattu 6.1.2011. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
  17. ↑ a b Sheehan & Cooke 2007, s. 14.
  18. ↑ Bos Sauveli IUCN Red List. IUCN. Viitattu 29.12.2010. (englanniksi)
  19. ↑ Ray, Nick: Lonely Planet Cambodia, s. 56. Lonely Planet, 2005. ISBN 9781740595254 Google Books (viitattu 25.12.2010). (englanniksi)
  20. ↑ Protected areas system in Cambodia 2001. Protected areas Development, Mekong River region. Arkistoitu 27.9.2011. Viitattu 11.12.2010. (englanniksi)
  21. ↑ Sheehan & Cooke 2007, s. 46.
  22. ↑ Sheehan & Cooke 2007, s. 12–13.
  23. ↑ Phnom Penh, Cambodia Weatherbase. Viitattu 20.12.2010.
  24. ↑ Stark 2004, s. 91-96.
  25. ↑ Stark 2004, s. 96-97.
  26. ↑ a b Heikkilä-Horn 1991, s. 27–31.
  27. ↑ a b Chenla (Pre-Angkor Area) 550 AD – 8th Century www.cambodia-travel.com. Viitattu 29.9.2010. (englanniksi)
  28. ↑ a b Early Indianized Kingdom of Funan US Library of Congress. Viitattu 28.9.2010. (englanniksi)
  29. ↑ Stark 2004, s. 103-105
  30. ↑ A comprehensive archaeological map of the world's largest preindustrial settlement complex at Angkor, Cambodia. PNAS, 4.9.2007, 104. vsk, nro 36, s. 14277–14282. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 28.1.2011. (englanniksi) (Arkistoitu – Internet Archive)
  31. ↑ a b Stark 2004, s. 109-111
  32. ↑ Kummu, Matti: Vesivarojen hallinta muinaisessa Angkorissa. Vesitalous, 2008, 49. vsk, nro 1, s. 26–27. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 24.1.2011.
  33. ↑ Stark 2004, s. 107-109
  34. ↑ a b Heikkilä-Horn 1990, 33-37
  35. ↑ Cœdès 1944, 292-297
  36. ↑ Heikkilä-Horn 1991, s. 37–41.
  37. ↑ a b Heikkilä-Horn 1991, s. 131–132.
  38. ↑ History of Cambodia www.lonelyplanet.com. Arkistoitu 24.4.2013. Viitattu 7.1.2011. (englanniksi)
  39. ↑ Heikkilä-Horn 1991, s. 157.
  40. ↑ Heikkilä-Horn 1991, s. 132–133.
  41. ↑ The French Colonial Period 1887-1953 – Cambodia: A Country Study 1987. Washington: GPO for the Library of Congress.
  42. ↑ Heikkilä-Horn 1991, s. 137–138.
  43. ↑ a b c Heikkilä-Horn 1991, s. 138-141.
  44. ↑ a b Heikkilä-Horn 1991, s. 141-146.
  45. ↑ Owen & Kiernan: Bombs Over Cambodia 2006. Yale University. Viitattu 2.2.2011. (englanniksi)
  46. ↑ Lonely Planet s.31
  47. ↑ Heikkilä-Horn 1991, s. 147-149.
  48. ↑ a b c d e Timeline Cambodia BBC News
  49. ↑ Punakhmerien hallinto oli avoimesti hirveä 23.5.2009. Helsingin Sanomat.
  50. ↑ Brown 2000, s. 25–26.
  51. ↑ Heikkilä-Horn & Miettinen 2000, s. 285–286.
  52. ↑ Revolutionary Terror – Cambodia: A Country Study 1987. Washington: GPO for the Library of Congress. Viitattu 26.12.2010.
  53. ↑ Cambodian genocide Program Yale. Viitattu 26.12.2010.
  54. ↑ Cambodia Remembers Victims of Khmer Rouge VOA. Viitattu 26.12.2010.
  55. ↑ Pol Pot's Chief Torturer On Trial In Cambodia Sky News. Viitattu 26.12.2010.
  56. ↑ Brown 2000, s. 26.
  57. ↑ Heikkilä-Horn & Miettinen 2000, s. 288–289.
  58. ↑ Back to Square one PBS Frontline News. Viitattu 26.12.2010.
  59. ↑ a b c d e f Background note (Previous versions) US Department of State. Viitattu 8.6.2014.
  60. ↑ Uutiskatsaus 1923–93. Mitä Missä Milloin 1994 s. 138. Otava 1993 ISBN 951-1-12765-9
  61. ↑ Aasian talous kasvaa, mutta kansalaisoikeudet junnaavat YLE. Viitattu 11.2.2015.
  62. ↑ Taika Vuori, Mikael Ashorn Maailma.net 26.7.2018: Kambodža ottaa askeleita kohti diktatuuria Maailma.net. Viitattu 22.1.2020.
  63. ↑ Cambodia welcomes a new king CBC News. 29.10.2004. CBC. Viitattu 1.2.2011. (englanniksi)
  64. ↑ Biography King Norodom Sihamoni. Viitattu 24.12.2010. (englanniksi)
  65. ↑ Denis D. Gray: Cambodia's king a 'prisoner' in his palace msnbc.com. 29.5.2011. Viitattu 22.1.2020. (englanniksi)
  66. ↑ Cambodia Country Report, s. 13.
  67. ↑ a b Cambodia: Freedom in the World Country Report FreedomHouse. Viitattu 19.1.2023. (englanniksi)
  68. ↑ Kambodžan hallitseva puolue voitti kaikki parlamenttipaikat Yle Uutiset. Viitattu 22.1.2020.
  69. ↑ BTI 2022 Country Report — Cambodia, s. 14.
  70. ↑ Introduction to the ECCC ECCC. Arkistoitu 27.7.2011. Viitattu 10.6.2014. (englanniksi)
  71. ↑ BTI 2022 Country Report — Cambodia, s. 11.
  72. ↑ Brady, Brendan: The Cambodian Army: Open for Corporate Sponsors Time.com. 9.6.2010. Time Inc. Arkistoitu 25.1.2011. Viitattu 1.2.2011. (englanniksi)
  73. ↑ Chapter XI: administration Constitution of Cambodia.. Viitattu 29.12.2010. (englanniksi)
  74. ↑ a b Cambodia: Provinces Citypopulation. Viitattu 10.12.2010. (englanniksi)
  75. ↑ a b Final General Population Census 2019, s. 14.
  76. ↑ a b c d Overview The World Bank Group. Viitattu 29.1.2023. (englanniksi)
  77. ↑ a b Chandler & Overton: Cambodia: Economy Encyclopædia Britannica. Viitattu 5.1.2023. (englanniksi)
  78. ↑ a b BTI 2022 Country Report — Cambodia, s. 16.
  79. ↑ a b Executive summary (pdf) The World Trade Organization. Viitattu 24.2.2018. (englanniksi)
  80. ↑ BTI 2022 Country Report — Cambodia, s. 20.
  81. ↑ Tourism and statistics report year 2018 (pdf) Ministry of tourism. Viitattu 7.8.2020. (englanniksi)
  82. ↑ Introducing Cambodia Lonely Planet. Viitattu 20.12.2010.
  83. ↑ Cambodia says no to sex tourists 26.9.2000. BBC News. Viitattu 22.9.2010. (englanniksi)
  84. ↑ Agriculture in Cambodia Invest in Cambodia. Arkistoitu 23.7.2010. Viitattu 12.12.2010. (englanniksi)
  85. ↑ Mining 8.11.2020. Open Development Cambodia. Viitattu 4.5.2020. (englanniksi)
  86. ↑ Sebastian Strangio: Cambodian Leader Acknowledges Oil Production ‘Failure’ The Diplomat. 3.8.2021. Diplomat Media Inc. Viitattu 4.5.2020. (englanniksi)
  87. ↑ Money & costs Lonely Planet. Viitattu 4.5.2020. (englanniksi)
  88. ↑ BTI 2022 Country Report — Cambodia, s. 21.
  89. ↑ Manoj Mathew: NBC efforts to de-dollarize economy making progress Khmer Times. 25.10.2022. Virtus Media Pte., Ltd. Viitattu 4.5.2020. (englanniksi)
  90. ↑ BTI 2022 Country Report — Cambodia, s. 31.
  91. ↑ Cambodia's new anti-corruption unit names first suspect 1.12.2010.. ABC Radio Australia. Viitattu 21.12.2010. (englanniksi)
  92. ↑ Cambodia and Energy Energy & Mining in East Asia and Pacific. World Bank. Viitattu 1.2.2011. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
  93. ↑ a b c BTI 2022 Country Report – Cambodia, s. 7.
  94. ↑ a b c d e Nick Ray: Here's how to get around Cambodia: your guide to one of Southeast Asia's great adventures 28.3.2022. Lonely Planet. Viitattu 5.1.2023. (englanniksi)
  95. ↑ Cambodia: As rickshaws get cycled out, some look back Christian Science Monitor. 8.1.2010.. Viitattu 12.12.2010. (englanniksi)
  96. ↑ Sidhart Das: 4 Major Ports In Cambodia 26.11.2021. Marine Insight. Viitattu 5.1.2023. (englanniksi)
  97. ↑ Getting around Cambodia: Transportation Tips Apa Digital AG. Viitattu 5.1.2023. (englanniksi)
  98. ↑ Cambodia's 3 international airports hit record high 10 million passengers 19.12.2018. Cambodia Airports. Viitattu 5.1.2023. (englanniksi)
  99. ↑ Communications 1999-2011 Tourism of Cambodia. Viitattu 8.1.2011 (englanniksi)
  100. ↑ Shaun Turton: Cambodia creates new snarls as it tries to untangle its internet mess Nikkei Asia. 3.6.2022. Nikkei Inc. Viitattu 29.1.2023. (englanniksi)
  101. ↑ Chea Vanyuth: Internet users go up 120 percent in six years Khmer Times. 1.6.2022. Virtus Media Pte., Ltd. Viitattu 29.1.2023. (englanniksi)
  102. ↑ Cambodia: Freedom on the Net 2022 Country Report Freedom House. Viitattu 29.1.2023. (englanniksi)
  103. ↑ Cambodia Country Report, s. 6.
  104. ↑ a b People Cambodia Cultural Profile. Viitattu 14.12.2010.
  105. ↑ Languages of Cambodia Ethnologue: Languages of the World, 17, edition. Dallas, Tex.:. SIL International.. Viitattu 8.6.2014. (englanniksi)
  106. ↑ Language Cambodia Cultural Profile. Viitattu 14.12.2010.
  107. ↑ Final General Population Census 2019, s. 25.
  108. ↑ Final General Population Census 2019, s. 24.
  109. ↑ Religion Cambodia Cultural Profile. Viitattu 14.12.2010.
  110. ↑ a b Cambodia: largest cities and towns and statistics of their population World Gazetteer. Arkistoitu 4.12.2012. Viitattu 6.1.2011. (englanniksi)
  111. ↑ Introducing Phnom Penh Lonely Planet. Viitattu 30.1.2011. (englanniksi)
  112. ↑ Battambang Far East Vacation. Arkistoitu 23.11.2014. Viitattu 10.6.2014. (englanniksi)
  113. ↑ Sihanoukville – Beach resort Tourism Cambodia. Viitattu 30.1.2011. (englanniksi)
  114. ↑ Siem Reb Travel Guide World Travels. Viitattu 30.1.2011. (englanniksi)
  115. ↑ Kampong Chhnang Tourism Cambodia. Viitattu 30.1.2011. (englanniksi)
  116. ↑ Goal 2: Achieve universal primary education United Nations Development Programme Cambodia. Arkistoitu 4.5.2011. Viitattu 21.12.2010. (englanniksi)
  117. ↑ BTI 2022 Country Report — Cambodia, s. 25.
  118. ↑ Higher Education Ministry of Education, Youth and Sport. Arkistoitu 2.7.2010. Viitattu 21.12.2010. (englanniksi)
  119. ↑ About RUPP 2010. Royal University of Phnom Penh(RUPP). Viitattu 8.1.2011. (englanniksi)
  120. ↑ BTI 2022 Country Report — Cambodia, s. 23.
  121. ↑ a b The Kingdom of Cambodia Health System Review (PDF) 2015. WHO Regional Office for the Western Pacific. Viitattu 29.1.2023. (englanniksi)
  122. ↑ Stepping up the fight against drug-resistant malaria in SE Asia 2/2014. Relief Web. Viitattu 10.6.2014.
  123. ↑ Malaria deaths in Cambodia halved Phnom Penh Post. Viitattu 8.6.2014.
  124. ↑ Environmental Health Country Profile 2004. WHO. Viitattu 10.6.2014.
  125. ↑ Drug-resistant malaria on the Cambodian border: a new health challenge 2013. Guardian. Viitattu 10.6.2014.
  126. ↑ Droughts, flooding, disease: the reality of a Cambodia that has been hit by climate change 2014. Phnom Penh Post. Viitattu 10.6.2014.
  127. ↑ Heikkilä-Horn & Miettinen 2000, s. 291.
  128. ↑ a b c Heikkilä-Horn & Miettinen 2000, s. 295.
  129. ↑ Khmer Culture Killing Field Museum USA. Arkistoitu 13.7.2011. Viitattu 12.12.2010. (englanniksi)
  130. ↑ Khmer Culture Countries and their cultures. Viitattu 12.12.2010. (englanniksi)
  131. ↑ The pre-Angkorian era Cambodia Cultural Profile. Viitattu 13.12.2010.
  132. ↑ The Angkorian era Cambodia Cultural Profile. Viitattu 13.12.2010.
  133. ↑ Heikkilä-Horn & Miettinen 2000, s. 294.
  134. ↑ French colonial architecture Cambodia Cultural Profile. Viitattu 13.12.2010.
  135. ↑ Contemporary Khmer architecture Cambodia Cultural Profile. Viitattu 13.12.2010.
  136. ↑ Traditional visual arts Cambodia Cultural Profile. Viitattu 13.12.2010.
  137. ↑ Historical background Cambodia Cultural Profile. Viitattu 13.12.2010.
  138. ↑ Welcome to the Cambodia Film Commission CFC. Viitattu 10.6.2014.
  139. ↑ Cambodian filmmaking up to the 1970s Cambodia Cultural Profile. Viitattu 6.1.2010.
  140. ↑ Cambodian filmmaking since the 1980s Cambodian Cultural Profile. Viitattu 6.1.2010.
  141. ↑ Current issues Cambodia Cultural Profile. Viitattu 6.1.2010.
  142. ↑ Stoevesandt, Ingo: The traditional music of Cambodia: Introduction musicofasia.info. Arkistoitu 19.7.2011. Viitattu 11.12.2010.
  143. ↑ a b Stoevesandt, Ingo: Instruments and ensembles musicofasia.info. Arkistoitu 19.7.2011. Viitattu 11.12.2010.
  144. ↑ Stoevesandt, Ingo: Instruments and ensembles (follows Mohori) musicofasia.info. Arkistoitu 19.7.2011. Viitattu 11.12.2010.
  145. ↑ Stoevesandt, Ingo: Systemology musicofasia.info. Arkistoitu 19.7.2011. Viitattu 11.12.2010.
  146. ↑ Stoevesandt, Ingo: Shadow theatre and dance performance musicofasia.info. Arkistoitu 19.7.2011. Viitattu 11.12.2010.
  147. ↑ Heikkilä-Horn & Miettinen 2000, s. 296.
  148. ↑ a b Cambodian Cuisine and Recipes recipes4us.co.uk. Arkistoitu 15.7.2007. Viitattu 12.12.2010.
  149. ↑ a b Five main Cambodian ingredients starchefs.com. Viitattu 12.12.2010.
  150. ↑ Early Cambodian literature Cambodia Cultural Profile. Viitattu 12.12.2010.
  151. ↑ Cambodian literature in the French colonial era Cambodia Cultural Profile. Viitattu 12.12.2010.
  152. ↑ a b The emergence of modern and contemporary Cambodian literature Cambodia Cultural Profile. Viitattu 12.12.2010.
  153. ↑ Cambodian literature today Cambodia Cultural Profile. Viitattu 12.12.2010.
  154. ↑ Cambodia Country Profile BBC News. Viitattu 8.1.2011. (englanniksi)
  155. ↑ Group Downgrades Cambodia Ranking Ahead of World Press Freedom Day Voice of America. Viitattu 22.1.2020. (englanniksi)
  156. ↑ Cambodia in Olympics Sport reference. Arkistoitu 6.4.2012. Viitattu 15.12.2010. (englanniksi)
  157. ↑ Associations: Cambodia FIFA. Arkistoitu 7.12.2013. Viitattu 15.11.2010. (englanniksi)
  158. ↑ Swann, s. 213–214.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Kambodža&oldid=22784294”