Etorfiini
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
| |
Etorfiini
| |
| Systemaattinen (IUPAC) nimi | |
| 6,14-endoetano – 7 a (1-(R)-hydroksi-1 metyylibutyyli)-tetrahydro-nororipaviini | |
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| ATC-koodi | N02 |
| PubChem CID | |
| DrugBank | |
| Kemialliset tiedot | |
| Kaava | C25H33NO4 |
| Moolimassa | 411.53 g/mol |
| Farmakokineettiset tiedot | |
| Hyötyosuus | ? |
| Metabolia | ? |
| Puoliintumisaika | ? |
| Ekskreetio | ? |
| Terapeuttiset näkökohdat | |
| Raskauskategoria |
? |
| Reseptiluokitus |
|
| Antotapa | intramuskulaarinen |
Etorfiini (Immobilon tai M99) on erittäin tehokas puolisynteettinen opioidi, joka on voimakkuudeltaan arviolta 10 000 kertaa morfiinia voimakkaampaa.[1] Sitä valmistettiin ensi kerran 1960 oripaviinista (joka on käyttökelvoton myrkyllisyytensä ja vähäisen terapeuttisen tehonsa takia). Oripaviinia saadaan idänunikosta (Papaver orientale) ja kaukasianunikosta (Papaver bracteatum).[2]
Sitä käytetään vain eläinlääketieteessä suurten eläinten tainnuttamiseen. Sen vastalääkkeenä käytetään diprenorfiinia.
Etorfiini luokiteltiin huumausaineeksi vuonna 1966.[3]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Bentley, KW; Hardy, DG: Novel analgesics and molecular rearrangements in the morphine-thebaine group. 3. Alcohols of the 6,14-endo-ethenotetrahydrooripavine series and derived analogs of N-allylnormorphine and -norcodeine. Journal of the American Chemical Society, 1967, 89. vsk, nro 13, s. 3281–92. PubMed:6042764 doi:10.1021/ja00989a032
- ↑ Opium: the king of narcotics (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ How new drugs are brought under international narcotics control by the procedure of the Single Convention on Narcotic Drugs, 1961 UNODC - Bulletin on Narcotics - 1968 Issue 2 - 008.