See also: Kurko

Finnish

edit

Etymology

edit

Uncertain. Connected at least with Baltic (e.g. Old Prussian kurche, kurcho) and Samic (e.g. Northern Sami guoržžu).

Pronunciation

edit
  • IPA(key): /ˈkurko/, [ˈkurko̞]
  • Rhymes: -urko
  • Syllabification(key): kur‧ko

Noun

edit

kurko

  1. (informal, chess, card games) king
    Synonyms: kuningas, kunkku
    patakurkoking of spades
  2. (dialectal) bogeyman, bugbear
  3. (dialectal, Finnic mythology) a kind of evil spirit or demon

Declension

edit
Inflection of kurko (Kotus type 1/valo, no gradation)
nominative kurko kurkot
genitive kurkon kurkojen
partitive kurkoa kurkoja
illative kurkoon kurkoihin
singular plural
nominative kurko kurkot
accusative nom. kurko kurkot
gen. kurkon
genitive kurkon kurkojen
partitive kurkoa kurkoja
inessive kurkossa kurkoissa
elative kurkosta kurkoista
illative kurkoon kurkoihin
adessive kurkolla kurkoilla
ablative kurkolta kurkoilta
allative kurkolle kurkoille
essive kurkona kurkoina
translative kurkoksi kurkoiksi
abessive kurkotta kurkoitta
instructive kurkoin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of kurko (Kotus type 1/valo, no gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative kurkoni kurkoni
accusative nom. kurkoni kurkoni
gen. kurkoni
genitive kurkoni kurkojeni
partitive kurkoani kurkojani
inessive kurkossani kurkoissani
elative kurkostani kurkoistani
illative kurkooni kurkoihini
adessive kurkollani kurkoillani
ablative kurkoltani kurkoiltani
allative kurkolleni kurkoilleni
essive kurkonani kurkoinani
translative kurkokseni kurkoikseni
abessive kurkottani kurkoittani
instructive
comitative kurkoineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative kurkosi kurkosi
accusative nom. kurkosi kurkosi
gen. kurkosi
genitive kurkosi kurkojesi
partitive kurkoasi kurkojasi
inessive kurkossasi kurkoissasi
elative kurkostasi kurkoistasi
illative kurkoosi kurkoihisi
adessive kurkollasi kurkoillasi
ablative kurkoltasi kurkoiltasi
allative kurkollesi kurkoillesi
essive kurkonasi kurkoinasi
translative kurkoksesi kurkoiksesi
abessive kurkottasi kurkoittasi
instructive
comitative kurkoinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative kurkomme kurkomme
accusative nom. kurkomme kurkomme
gen. kurkomme
genitive kurkomme kurkojemme
partitive kurkoamme kurkojamme
inessive kurkossamme kurkoissamme
elative kurkostamme kurkoistamme
illative kurkoomme kurkoihimme
adessive kurkollamme kurkoillamme
ablative kurkoltamme kurkoiltamme
allative kurkollemme kurkoillemme
essive kurkonamme kurkoinamme
translative kurkoksemme kurkoiksemme
abessive kurkottamme kurkoittamme
instructive
comitative kurkoinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative kurkonne kurkonne
accusative nom. kurkonne kurkonne
gen. kurkonne
genitive kurkonne kurkojenne
partitive kurkoanne kurkojanne
inessive kurkossanne kurkoissanne
elative kurkostanne kurkoistanne
illative kurkoonne kurkoihinne
adessive kurkollanne kurkoillanne
ablative kurkoltanne kurkoiltanne
allative kurkollenne kurkoillenne
essive kurkonanne kurkoinanne
translative kurkoksenne kurkoiksenne
abessive kurkottanne kurkoittanne
instructive
comitative kurkoinenne

Dialectal:

Inflection of kurko (Kotus type 1*D/valo, k- gradation)
nominative kurko kurot
genitive kuron kurkojen
partitive kurkoa kurkoja
illative kurkoon kurkoihin
singular plural
nominative kurko kurot
accusative nom. kurko kurot
gen. kuron
genitive kuron kurkojen
partitive kurkoa kurkoja
inessive kurossa kuroissa
elative kurosta kuroista
illative kurkoon kurkoihin
adessive kurolla kuroilla
ablative kurolta kuroilta
allative kurolle kuroille
essive kurkona kurkoina
translative kuroksi kuroiksi
abessive kurotta kuroitta
instructive kuroin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of kurko (Kotus type 1*D/valo, k- gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative kurkoni kurkoni
accusative nom. kurkoni kurkoni
gen. kurkoni
genitive kurkoni kurkojeni
partitive kurkoani kurkojani
inessive kurossani kuroissani
elative kurostani kuroistani
illative kurkooni kurkoihini
adessive kurollani kuroillani
ablative kuroltani kuroiltani
allative kurolleni kuroilleni
essive kurkonani kurkoinani
translative kurokseni kuroikseni
abessive kurottani kuroittani
instructive
comitative kurkoineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative kurkosi kurkosi
accusative nom. kurkosi kurkosi
gen. kurkosi
genitive kurkosi kurkojesi
partitive kurkoasi kurkojasi
inessive kurossasi kuroissasi
elative kurostasi kuroistasi
illative kurkoosi kurkoihisi
adessive kurollasi kuroillasi
ablative kuroltasi kuroiltasi
allative kurollesi kuroillesi
essive kurkonasi kurkoinasi
translative kuroksesi kuroiksesi
abessive kurottasi kuroittasi
instructive
comitative kurkoinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative kurkomme kurkomme
accusative nom. kurkomme kurkomme
gen. kurkomme
genitive kurkomme kurkojemme
partitive kurkoamme kurkojamme
inessive kurossamme kuroissamme
elative kurostamme kuroistamme
illative kurkoomme kurkoihimme
adessive kurollamme kuroillamme
ablative kuroltamme kuroiltamme
allative kurollemme kuroillemme
essive kurkonamme kurkoinamme
translative kuroksemme kuroiksemme
abessive kurottamme kuroittamme
instructive
comitative kurkoinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative kurkonne kurkonne
accusative nom. kurkonne kurkonne
gen. kurkonne
genitive kurkonne kurkojenne
partitive kurkoanne kurkojanne
inessive kurossanne kuroissanne
elative kurostanne kuroistanne
illative kurkoonne kurkoihinne
adessive kurollanne kuroillanne
ablative kuroltanne kuroiltanne
allative kurollenne kuroillenne
essive kurkonanne kurkoinanne
translative kuroksenne kuroiksenne
abessive kurottanne kuroittanne
instructive
comitative kurkoinenne

Derived terms

edit

See also

edit

Further reading

edit

Anagrams

edit

Kalo Finnish Romani

edit

Adjective

edit

kurko m

  1. holy

Noun

edit

kurko m

  1. holiday
  2. week

Derived terms

edit

Polish

edit

Pronunciation

edit
  • IPA(key): /ˈkur.kɔ/
  • Rhymes: -urkɔ
  • Syllabification: kur‧ko

Noun

edit

kurko

  1. vocative singular of kurka

Romani

edit

Etymology

edit

Borrowed from Byzantine Greek Κυριακή (Kuriakḗ, Sunday).

Noun

edit

kurko m (nominative plural kurke)

  1. Sunday
  2. week

See also

edit